Tapahtumia elämästä

Täällä ollaan taas mystisen taudin kourissa. Eilen illalla lähti ääni ja tänä aamuna oli kieli turvoksissa. Hm..

No mutta, on täällä tapahtunut kiinnostaviakin asioita. Tämä graffiti on Tapiolasta, siitä päättömän miehen patsaan vierestä. Ilahduin niin paljon että kaivoin kaatosateessa kameran esiin. Toinenkin oli, mutta pelkäsin kameran puolesta enkä ottanut kuvaa. En tosin tiedä kenen käsialaa tämä on, mutta hienoa, kiitos päivän pelastamisesta!

Trooppinen Paratiisi olkaa hyvä. Ei vielä blokattu, joten sen näköisetkin ovat. Mutta ihan kivat jalassa! Oli meinaan pakko kokeilla. Myyntiin menevät kumminkin todennäköisesti.

Tällaista tehtiin viikonloppuna. Teinit saivat tehdä oman lampaansa ja laittaa alttarille. Hauska proggis. Hauskat teinit.

Kehtasinko jo näyttää stashini? Tässä siitä nimittäin osa. Onneksi tuo edessä oleva kassillinen lähti tänään anoppilaan käyttöön.

Selätetty Sininen Merino pääsi tänään puikoille ja kaulurihan osasta tuli. Vielä jäi puolikas pallollinen jäljelle, ajattelin tilkuttaa. Saa nähdä. Tässä ensimmäisessä kuvassa väri vastaa enemmän totuutta.

Tällainenhan siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Ei mun väri missään nimessä, mutta ihan toimiva kaulurina. Ohjeena oli siis Susan Changin kauluriohje ja puikot jotain kuuden ja kasin väliltä. Löysin stashia tutkiessa nimittäin ison kasan puikkoja ja viimeistelemättömiä töitä, joita pitänee tehdä tästä eteenpäin valmiiksi. Esimerkiksi yksi pikkutilkkupeitto on ollut tekeillä kohta nelisen vuotta. Siihen pitäisi selkeästi panostaa toisinaan..

Tänään oli Spinning in Public -päivä, jota varten kasasimme kasan kuituja ja värttinöitä ja kävimme kääntymässä Kirjasto 10:n puolella. Siellähän noita kehrääjiä olikin, muutaman kanssa keskustelin rukin säädöistä. Kiitos neuvoista! Värttinä ei oikein merinon kanssa tuntunut toimivan, tuo kun on niin liukasta kuitua. Sama ongelma oli silloin rukinkin kanssa (juuri tuo sininen merino josta tänään tuli kauluri). Värttinä tippui koko ajan käsistä ja naama punaisena sitten sitä nostelin. Ok, kehrä oli todella painava, mutta silti! Harmittaa kun ostin tuollaista kuitua. Tosin kertausta odottaa ihana BFL, joten nou hätä. Vielä kun rukkikin suostuisi tekemään sen mitä haluan.

Spinning in public

Ihanan kuuloisia rukkeja!

Published with Blogger-droid v1.5.9

puhelimen ihmeitä

Pakkohan tätä uutta ohjelmaa oli kokeilla, jännittävää.Puhelimesta voi siis blogata!Mahtavaa.

On tänään tapahtunutkin asioita.Siistin hieman lankavarastojani ja tein yhdet pikatossut kymmenen vuotta mukana olleesta langasta. Ihan käyttökelpoiset tossut tuli. Sain myös valmiiksi Trooppisen paratiisin sukat.Huomasin että osaan tehdä vain yhden kokoisia sukkia vaikka kuinka yrittäisin muuta..Kuvaa tulossa kunhan saan koneeni akun taas täyteen.Katsotaan josko pikatossut saisivat kuvansa tänne jo tämän postauksen yhteydessä.On se tekniikka ihmeellistä!

Published with Blogger-droid v1.5.9

Rukki, ihana ystäväni

Täytyy myöntää, että olen laiminlyönyt rukkiani koko kesän ajan. Jostakin syystä haastavampi kuitu sai minut sekaisin, enkä saanut tehtyä kesällä yhtään mitään. Eilen tartuin kuitenkin taas villaan saatuani peiton valmiiksi (siitä tuli siedettävä, ei mikään mestariteos. Meidän näköisemme kuitenkin). Kälyni teki minulle lankaaa aikapäiviä sitten ja siitä projektista jäi toinen mokona grammoja kehräämätöntä villaa. Se määrä on nyt tekeillä ja täytyy myöntää; ihanaa on!

Eilen katsoin televisiosta piispanvihkimystä ja satuin kuuntelemaan jopa saarnaa. Sielläkin puhuttiin kehräämisestä! Oli kiinnostavaa kuulla mitä uudella Helsingin piispalla oli sanottavaa Jeesuksen ajan naiskuvasta. Olihan se hienoa. Kyllä piispa hommansa tulee hoitamaan.

Trooppinen paratiisi-sukatkin edistyvät hitaasti mutta varmasti. Tuon peiton tekeminen kun on vienyt suurimman osan ajastani tässä parin viikon sisään. On jotenkin kummallista aloittaa taas työt ensi viikolla, kun en tunne levänneeni vieläkään. En teidä kuinka monta viikkoa ja missä tai miten minun tulisi viettää että saisin tämän stressin loppumaan.

Tunnelmia viikolta

Ensimmäinen kuva on odottelua. Kävimme perheen kanssa elokuvissa. Prinsessaa suosittelen lämpimästi, vaikka yleensä suomalaiset elokuvat jäävät katsomatta. Onneksi hoitomuodot ovat muuttuneet myöhemmin. Taustalla valmistumassa olevat sukat, työnimeltään Trooppinen paratiisi.

Toinen kuva on maratonvirkkaussessiomme alusta, silloin kun vielä oli intoa. Onneksi teimme tuota porukalla, muuten olisin kyllä hermostunut. Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti ommella taustakangasta paikoilleen, mutta eihän näillä ompelukyvyillä mitään osata. Blaah.

Ompelusta puheenollen: Ajattelin huomenna käydä kurkkaamassa Lidlin sitä 90 euron konetta, josko siitä olisi mihinkään. Harmittaa kun ei voi koskaan ommella mitään kunnolla ja jotain tarttis tehdä vaikka mille jutulle! Ei sitä anoppia aina halua häiritä..

Tällä viikolla on valmistunut myös pari tossuja miehelle. Kuvia niistä hieman myöhemmin, nyt kun ne ovat käytössä, enkä tohdi häiritä.

Kaikki kaverieni vauvat osa 1

Huh, vihdoinkin edes tässä kunnossa! Yhdistimme tyttöjen kanssa tilkkuja kuusi tuntia! Argh. En halua tehdä sitä hetkeen uudelleen.

Seuraava peitto onkin tulossa vasta jouluksi ja tilkkujakin on vielä jonkin verran jäljellä. Loppuhuolittelu jäi tämän peiton osalta minun huolekseni, saa nähdä saanko laitettua taustakangasta sunnuntaihin mennessä paikoilleen. Blokkaaminen meni hieman vinoon ja suunnittelemani höyrytys ei ehkä enää kiinnostakaan. Olen nimittäin viikon sisään työstänyt tätä peittoa reippaat 20 tuntia! Vaikka tilkkuja tein loppupeleissä semmoiset kahdeksisen kappaletta, suurin työ oli päätellä joka ainoan tilkun (ja lisäksi kymmenen tilkkua joita ei näy kuvassa) langanpäät! Huoh!

Jälleen saa bongata virheen, en jaksanut siinä kuudennen tunnin kohdalla enää miettiä ja jokin meni vikaan. Jep. Näin käy nähtävästi aina.

Mutta löysin tänään neuroottisen neuleystäväsielunkumppanikaiman! Minusta esimerkiksi sukkia tehdessä on todella tärkeää että molemmissa sukissa on yhtä paljon silmukoita ja kerroksia. Inhoan neuleohjeita jossa sanotaan "tee 15cm ja sitten sitä ja tätä". Minä ainakin lasken joka ainoan kerroksen ja teen siihen toiseen sukkaan saman verran! Onneksi joku muukin oli samaa mieltä.