torstai 16. syyskuuta 2010

Rukki, ihana ystäväni

Täytyy myöntää, että olen laiminlyönyt rukkiani koko kesän ajan. Jostakin syystä haastavampi kuitu sai minut sekaisin, enkä saanut tehtyä kesällä yhtään mitään. Eilen tartuin kuitenkin taas villaan saatuani peiton valmiiksi (siitä tuli siedettävä, ei mikään mestariteos. Meidän näköisemme kuitenkin). Kälyni teki minulle lankaaa aikapäiviä sitten ja siitä projektista jäi toinen mokona grammoja kehräämätöntä villaa. Se määrä on nyt tekeillä ja täytyy myöntää; ihanaa on!

Eilen katsoin televisiosta piispanvihkimystä ja satuin kuuntelemaan jopa saarnaa. Sielläkin puhuttiin kehräämisestä! Oli kiinnostavaa kuulla mitä uudella Helsingin piispalla oli sanottavaa Jeesuksen ajan naiskuvasta. Olihan se hienoa. Kyllä piispa hommansa tulee hoitamaan.

Trooppinen paratiisi-sukatkin edistyvät hitaasti mutta varmasti. Tuon peiton tekeminen kun on vienyt suurimman osan ajastani tässä parin viikon sisään. On jotenkin kummallista aloittaa taas työt ensi viikolla, kun en tunne levänneeni vieläkään. En teidä kuinka monta viikkoa ja missä tai miten minun tulisi viettää että saisin tämän stressin loppumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti