Pohdintaa

Pidimme tänään palaverin liittyen käsityömessuihin. Minun tehtäväkseni tuli oikeastaan kaikki sellainen, jota en ole vielä aloittanut. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. nappien valmistusta sekä langan kehräystä. Kunnianhimoinen tavoitteenihan on kehrätä kilo lankaa messuja varten. Hieman kyllä jännittää, sillä ei taida tätä menoa tulla edes 50 grammaa. Ensin pitäisi nimittäin ostaa rukki sekä villaa. Sitten pitäisi opetella rukilla kehräämään! Apuuva!

Onhan täällä puikoillakin aina jotain menossa; Spring Beret on jo kovaa vauhtia valmistumassa. Kuviakin tulee sitten joskus, kun olen kotona valoisalla säällä. Huomasin jo edellisten kuvien kanssa että on aivan turha yrittää ottaa iltaisin kuvia tässä valossa. Huonoja tulee.

Ensi viikko on kovin kiireinen pääsiäisen takia (firman suurimmat bileet joka vuosi. Vähän niin kuin perustamisjuhla :D ). En siis ehdi hakemaan esim. lankoja kaupasta vaan juoksen pää kolmantena jalkana ja mietin milloin ehdin nukkua. Mitään mieltä mullistavaan päivitystä tuskin on siis luvassa.

Laiska-bactuksein

Teimme tänään töissä kankaisia pääsiäismunia, joihin nuoret saivat maalailla kuvioita. Ikävä kyllä monikaan ei siihen ryhtynyt. Muutama muna kuitenkin järjestyi ensi viikolle meidänkin puoleltamme. Kuvia ehkä myöhemmin, kun olen silittänyt värit kiinni ja ommellut munat johonkin muotoon. En tietenkään omista ompelukonetta, joten tästä tulee varmaankin pitkä yö..





Sain myös eilen valmiiksi ikuisuuksiin asti venyneen pitsi-Baktukseni. En pidä päättelemisestä, joten tämä viimeinen liike jäi odotuttamaan itseään vähän turhankin pitkäksi aikaa. Vielä kun jaksaisi blokata, olisi hyvä mieli.. Lankaa kului neljä kerää, Novitan Wooliahan tuo on. En pidä Novitan langoista, joten yritän tehdä niitä varastoista pois. Noistakin keristä piti aikoinaan tulla tunika, mutta ei tullut ei. En tiedä johtuuko juuri tuosta Woolin erästä, mutta lanka pölisee järkyttävän paljon!

Malli: Lacy Bactus, Terhi Montonen
Lanka: Novita Wool, musta 4 kerää (200g)

Sukkaisa sunnuntai

Vietin viikonlopun töissä, mutta onnistuin silti tekemään loppuun viikko sitten aloittamani sukat. Blokata vielä täytyy, mutta muuten olen melko tyytyväinen. Jostakin syystä tosin kantapään kanssa oli vaikeuksia, lähinnä toisen sukan kanssa. Olen tainnut nukkuessani neuloa toista.


En yleisesti ottaen pidä Novitan langoista enkä varsinkaan Seiskaveikasta, mutta tämä vihreä väri sai minut ostamaan kerän vuosia sitten, alennuksesta. Minusta harmaa sopii vihreään mukavasti. Kantapää on jäkikäteen tehty kantapää, josta olen oppinut pitämään anoppini myötä. Itse kun en siitä perinteisimmästä oikein perusta, aina jää jonkinlainen reikä johonkin..

Värit ovat kuvassa liian tummat, mutta ei tässä yövalaistuksessa parempaakaan kuvaa saanut. Livenä paljon paremmat.

Vielä on puikoilla siinä kymmenisen työtä, joista osa on ikuisuusprojekteja. Pitänee joskus ne esitellä, kunhan aikaa kuvaamiseen riittää.

Jostakin täytyy aina aloittaa

Olen lukenut jo vuosia neuleblogeja eri puolilta Suomea. Arvostan monen tietämystä ja tapaa kirjoittaa, ja toivonkin jonakin päivänä yltäväni edes puoleen siitä mitä he ovat nettineuleyhteisölle antaneet. Ensin aion kuitenkin saada kasaan itseäni miellyttävän blogin ja jonkinasteisen päivitystahdin. Tahtia tulee haittaamaan se, että en omista omaa kameraa, saati aikaa. Vietän työssäni paljon aikaa työpaikalla ja päivät venyvät tuplaten siihen mitä keskiverto työpäivä Suomessa on.

Miksi sitten neulon, ellei aikani riitä mihinkään muuhunkaan? Ensinnäkin, pidän neulomisesta. Pidän siitä että saan aikaan jotakin itseäni miellyttävää. Neulominen on minulle myös tapa rauhoittua. Monet tuttavani ovat kuvanneet neulomista zen-fiiliksellä vetämiseksi, ja olen heidän kanssaan samaa mieltä. Pitkän työpäivän jälkeen on mukavaa käpertyä sohvan nurkkaan neuleen kanssa ja katsoa aivotonta viihdettä televisiosta.

Tänä vuonna minulla on myös deadline. Tarkoituksena on päästä myymään naisten käsityömessuille omia tuotoksia niin neuleiden kuin langankin muodossa. Rukkiahan en ole vielä edes ostanut, mutta värttinällä olen saanut aikaan jo jos jonkinlaisia lankoja. Blogi siis kannustaa minua tekemään jotakin tämänkin tavoitteen saavuttamiseksi.

Tervetuloa seuraamaan neuleitteni matkaa langasta kokonaisiksi!