Pupuisat tossut

Tiny Owl Knitsin Hopsalotit valmistuivat kesähelteillä. Miten ajattelinkaan, että paksun Drops Eskimon neulominen voisi olla kivaa kesällä? Tosin innostuin niin paljon puputossujen ajatuksesta, että tuskin mikään olisi päässyt näitä estämäänkään.

Ohjeessa käskettiin huovuttamaan käsin, mutta eihän siitä mitään tullut. Sen tähden nuo ainoat käsinhuovuttamani kohdat, korvat, ovat vähän hölmön näköiset. Ehkä koko setti menee vielä kerran pesukoneen kautta. Mene ja tiedä.

Söpöt niistä joka tapauksessa tuli ja ajattelin näitäkin ehkä teinien kanssa ensi keväänä tehdä. Kurkkailen ensin josko kukaan heistä osaa neuloa yhtään mitään.

Kävin myös alennusmyyntihyllyillä paikallisissa marketeissa ja päätin antaa Novitalle vielä mahdollisuuden. Mukaan lähti Miamia kahdessa eri värissä sekä Rose Mohairia. Sen verran alennuksia oli ehtinyt lankoihin tulla että viitsin niitä ostaa. Olenko väärässä vai onko Rosen kanssa ollut joskus vähän parempikin laatu kyseessä? Nyt tuntui kovin kovalta koko lanka. Katsotaan. Miamista kokeilen vääntää raglanhihaista paitaa pienessä koossa. Ihan hyvin näyttää menevän tähän mennessä vaikken raglanista mitään oikeastaan tiedäkään.

Omaan taas aloittamissyndrooman oireita. Ei olisi pitänyt siivota puikkoja, nyt tekee mieli aloittaa koko ajan uusia juttuja.

Tänään ei puhuta neulomisesta eikä muistakaan käsitöistä.

Meillä paloi viikonloppuna kynttilä. Kun satoi, tuntui että taivaskin itkee. Ymmärrys ei riitä, ei sitten millään. Miksi? Ja miksi nuoret? Kuka aikuinen voi olla niin julma että satuttaa lapsia ja nuoria? En edes halua ymmärtää.

En voi muutakaan kun puhua ja ennen kaikkea kuunnella. Kertoa ja näyttää että kaikki aikuiset eivät ole pahoja. Ehkä nuoret jonain päivänä sen hyväksyvät. Toivon että muutkin teette niin. Annatte nuorten ja lasten puhua pois pelkonsa. Ja ennen kaikkea pidetään yhdessä heistä huolta.

Ostoksia ja virkkausta

Kävin taas muutama päivä sitten ostoksilla Soukan Menitassa. Tiesin mitä piti ostaa, mutta tulihan sieltä muutakin kaapattua mukaan. Niin kuin aina.

Tätä lähdin hakemaan. Eihän tätä lasketa valkoiseksi? Alpakasta tulee nimittäin huivi ystävieni häihin. Tätä siis neljä kerää.

Tiny Owl Knitsin Hopsalot oli niin kiva ohje ja niin söpö, että halusin ostaa langat myös siihen. Aika söpöt tossut tulossa! Näillä helteillä on vaan melko karsivaa neuloa noin paksua villalankaa. Mukaan lähti neljä kerää, mutta tarvinnen vajaa kolme.

Tämä oli todellinen heräteostos. Kiva punainen, "Ravelry red". Kaksi satagrammaista lähti mukaan, näistä saattaa muotoutua sukat tai huivi. En tiedä vielä.

Värjätyistä langoista tuli tällaiset kämmekkäät. Ihan onnistuneet vaikkakin vähän pienet minulle. Varmaankin hyvät teinien kanssa kun syksyllä värjäillään ja neulotaan. Tai toivottavasti värjäillään ja neulotaan.

Uusien helmien testausta ja muuta murinaa

Ohhoh, muutama päivä on taas mennyt päivityksestä. Kyllä neulomista on harrastettu, mutta valmiiksi on saatu melko vähän juttuja. Kappas kun on treenattu syksyä ja töitä varten.

Nämä tein kuitenkin tuossa muutama ilta sitten. Ei parhaita saavutuksiani, mutta ihan ok. Testasin minulle uuden helmikaupan palvelua ja nopeaa oli! Vaivatontakin. Hinta-laatukin oli ok, joten tuli tilattua muutamakin lasihelmi. Tuo punainen on Sinellin valikoimasta, sen hankin jo aiemmin.

Mitä te muut muuten käytätte vaijerina? Kun en itse millään meinaa löytää kunnollista vaijeria tuommoiseen hommaan. Pitääkö sitä tilata eBaystä? Vähän paksumpaa kaipailen, vaikka kyllä nämäkin toimivat ihan kivasti.(Jos joku muuten haluaa nämä adoptoida, saa toki tehdä tarjouspyynnön. Tuntuu siltä että näitä ja muitakin tulee tehtyä tässä syksyn aikana ihan tarpeeksi.)

Rukki on jo monta päivää huudellut tuossa terassin ovella että jotain pitäisi tehdä. Täällä vaan ei oikein ole tilaa tehdä mitään. Paitsi ehkä parvekkeella jota olen jostakin syystä boikotoinut viimeisen viikon ajan. Täytyy tehdä viikonloppuna jonkinasteinen muutos tähänkin.

Rukin lisäksi myös puikot ovat pitäneet meteliä. Sain ne vihdoin järjestykseen hyllyyn, joten ne on entistä helpompi löytää ja ottaa käyttöön. Kaverimme menevät lokakuussa naimisiin ja päätin tehdä itselleni jonkinlaisen boleron tahi huivin "vesirajamekon" seuraksi (nimesin mekon ihan itse, sillä kaikenlainen tavaroiden nostelu tai muu toiminta tulee näyttämään takamukseni. Onneksi lokakuussa käytetään jo paksuja sukkahousuja..) Muutama ohje Ravelryssä polttelee jo näppejä ja huomenna ajattelin käydä ostamassa langatkin. Ehkä saan jotain valmiiksi ennen h-hetkeä. Saa nähdä. Kauhulla odotan myös syksyä ja siihen liittyviä työtehtäviä: viikonloppuja vapaana alle puolet. Jesh.

Sadas blogiteksti

Sadannen blogitekstin aiheena on mm. värjäilykokeilu, joita harrastin tässä iltana eräänä. Olen aikaisemminkin värjännyt Koolaideilla, ja niistä kokeiluista vuosien takaa oli jäänyt muutama hieman jo vanhentunut pussi tätä "mehua". Tällä kertaa lasipurkin sukelluksiin pääsi farkunsininen Wool.

Varsinkin vihreä tarttui tiukasti kiinni. Halusin tuosta liilan sävystä hieman epätasaisemman värin joten upotin toista puolta hieman viiveellä liuokseen. Teen värjäämisen aina hieman poikkeavasti, annan värin siis imeytyä ensin, upotan langat toiseen veteen ja vasta sitten lämmitän mikrossa. Ihan hyvin ovat kestäneet tähänkin mennessä. Noista on muuten muotoutumassa kämmekkäät. Niistä ehkä lisää joskus jos valmistuvat.

Kävin myös veljeni taidenäyttelyn avajaisissa ja ajattelin näyttää teille kuvan siitä mitä laukkuni normaalisti sisältää:

Harvemmalla naisella on näyttelyyn mennessään villalangat ja kutimet mukana :D Mutta hieno oli näyttely ja sukkakin eteni odotellessa. Ei sitä enää kovin paljon ylpeämpi omasta veljestään voi olla.

Viikonloppu on hurahtanut ohi aika vauhdilla, sillä eilinen meni matkustaessa. Kävin taas Turun puolella tervehtimässä kummilasta perheineen ja varustauduinkin junamatkaan seuraavasti:

Musiikkina toimi Flogging Molly, lukemisena hätäostoksena juuri ennen junaan astumista ostettu True Blood -kirja ja matkaneuleena viimeisillä rahoilla ja jo kerran kantapäähän asti neulottuna oranssi Sivilla.

Pidin lankakerää viereisellä penkillä suurimman osaa matkasta ja lähellä istuvalla perheellä oli hauskaa. Heidän tyttönsä kun olivat kovin kiinnostuneita neulomisesta. Pienempi, ehkä kaksivuotias, oli innoissaan lankakerästä (koska se on tietty pallo!) ja vanhempi, ehkä seitsemän tai kahdeksanvuotias itse neulomisesta. Suloista. Matka molempiin suuntiin meni suht rattoisasti eikä juna ollut myöhässä kummassakaan päässä, kerrankin. Ilta päättyi Potter-saagan viimeiseen elokuvaan, joka kieltämättä kirvoitti muutaman kyyneleen tällaisen aikuisenkin naisen silmäkulmaan. Kalkaros on vaan niin äijä. Kirjassa vielä enemmän.

Wandering the Moor

Kesän onnistunein työni on valmis!

Vaikka kuviossa onkin se tyhmä tekemäni virhe, pidän tästä huivista todella paljon. Katsokaa nyt tuota väriä ja kokoa! Tällaisen isonkin tytön olkapäät peittyvät. Nam!

Lankana Rowanin Purelife Revive, neljä ja puoli kerää. Puikkoina taisi olla vitoset Knitprot. Helppo ohje seurata ja päättely oli erityisen miellyttävä. Uusi tapa minulle, mutta toimiva ja siisti. Sellainen kuin tässä huivissa pitääkin olla. Suosittelen kyllä tekemään Wandering the Moorin (ravlink).

Tällä hetkellä kaikkien vanhojen töiden lisäksi puikoilla on muutamat uudet sukat. Toiset teen jämälangoista, toinen pari valmistunee Sivillasta jota aiemmin esittelin. Ei muuta kuin leffaa pyörimään ja hommiin näin sunnuntain kunniaksi.

On aika purkaa ja on aika tehdä valmiiksi

Tämä helle saa pääni sekaisin siinä määrin että aloitin siivoamisen. Osittain tämä johtuu hienosta uudesta lankahyllyköstäni, jonka kävin ostamassa Ikeasta ehkä viikko takaperin. Hyllykköön aion mahduttaa kaikki lankani ja muutkin käsityöjuttuni, lukuunottamatta ompelukonetta ja kankaita. Tarkoitus olisi tehdä minulle oma soppi makuuhuoneeseen niin että saisin edes joitakin tavaroitani samaan paikkaan. Asuntomme on pienehkö kahdelle hamstraajalle joista toisen pitäisi tehdä töitä myös kotona. Häviäjänä tilankäytössä toimin minä ja työtarvikkeeni lojuvat edelleen mikä missäkin valmiina ensi viikolla jatkuviin töihin. Lomailen kuitenkin vielä innolla viikonlopun ja yritän pitää työtehtävien miettimiset taka-alalla.

Olen huomannut siivoamisen ja keskeneräisten töiden loytymisen myötä että purkaminen on jotenkin terapeuttista. Tämäkin hanska on vilahtanut blogissa, mutta en ollut siihen koskaan oikein tyytyväinen. Pääsin ensimmäisen hanskan sormenpäihin ja lopetin. Tänään päätin purkaa. Tyhmät hanskat muotoutuvat paljon mukavemmiksi oikean kokoisilla puikoilla ja toisella ohjeella. Hyvä päätös. Stressitön päätös.

Tämän kanssa pääsin sen sijaan päätökseen tänään. En jaksanut eilen päätellä kokonaan loppuun, ja auringonpaisteessa tuo oli mukavampi lopetellakin. Vielä blokkautumaan ja eikun käyttämään! Ei välitetä siitä että reunapitsiin tuli kaikkien aikojen moka toisella kierroksella ja pitsi näyttää alusta ruokottoman mokatulta. Muuten kun huivi on ihan paras ja jättimäinen (ai miten niin olen laiska purkamaan kun siihen olisi tarvetta?). Pidän kuitenkin huivista kaikkine hupaisine yksityiskohtineen. Ainakaan muilla ei ole samanlaista.

Kävin myös perheen kanssa Korkeasaaressa viikolla ja nappasin mukaan puikot ja lankaa. Sukkahan tuosta muotoutuu, kummipoika saa siis toiset sukat, hieman isommat lopputalveksi. Saa nähdä onko mikään noista kuitenkaan sopiva.. Sen verran kiireellä on taas kasvanut viime aikoina.

Vaikka loma loppuukin kohta, tajusin että viikonloput ovat edelleen elokuuhun asti vapaita. Tämä on melko hurja ajatus ihmiselle jonka viikonloput ovat menneet viimeiset X-vuotta töissä. Kesät talvet.

Kun tili on tyhjä, osta lankaa

Omaan kaksi hassua tapaa kun tili on tyhjillään. Tällöin menen ruokaostoksille Stockmannin Herkkuun (sillä silloin pitää ostaa oikeasti jotain hyvää). Samasta syystä ostan vain hyviä lankoja.

Kävimme muutaman kaverin kanssa lankakauppakierroksella Helsingissä viimeisen lomaviikkoni alkajaiseksi. Aloitimme Priimasta, jossa kaikki normaalihintaiset tuotteet olivat -20%.

Mukaan lähti kahvin väristä Araucanian Rancoa. Nam. Sukathan tästä on tehtävä, sen verran herkusti vaihtelee väri semisolidina. Hyllyyn jäi nököttämään monta muuta kivaa väriä, onneksi. Ei luottokortti ihan kaikkea niele purematta.

Kävimme kääntymässä myös Nordiassa, mutta jostain syystä mikään ei oikein iskenyt. Toisaalta olisin voinut ostaa peruslankoja raidoituksia varten, mutta jätin sitten hyllyyn. En tiedä mikä Nordiassa nykyisin tökkii. Lieneekö valikoimaa liiaksi vai eikö värit vaan olleet hyvät? Villeä vähän silmäilin, mutta sekin jäi sitten hyllyyn. Ehkä tarvitsen tällaista lämmintä väriterapiaa?

Oulunkylän reissu oli siis turha, mutta Menitalla sentään löysin jotain. Tätä kävin hipelöimässä jo viimeksikin. Silloin jäivät hyllyyn, sillä en halunnut pilata langanostamattomuuskuukautta näillä. Nyt kuitenkin marssin melko suoraan hyllylle ja nappasin nämä kaksi kätösiini.

Kassalla hipelöin vielä uutuuspuikkoja, koivusta tehtyjä. Nekin lähtivät sitten matkaan. Hintakaan ei ollut kummoinen ja taipuvuus oli vähemmän kuin bambussa, mahtavaa. Toivottavasti kestävät käyttöä. Viiden vuoden takuun lupaavat mikäli normaalikäytössä menee rikki. Koskee myös meitä "international customers"-tagin alla olevia! Huraa! Vaihtoehtona rikki menemiselle on lomakkeessa myös sympaattinen "puoliso istui päälle (haluaisimme nähdä kuvan tästä ns. syyllisestä kiitos!"- kohta. Taidan tykätä näistä jo valmiiksi vaikka olisivat kuinka huonot. Vaikuttavat kuitenkin hyvältä.

Menitan palvelu oli taas ykkösluokkaa, samoin Priiman. Nordiassahan emme mitään ostaneet, joten palvelusta ei voi mitään sanoa. Entisenä asiakaspalvelijana (noh, ehkä nykyisenäkin, onhan sekin tietyllä tapaa jonkinasteista asiakaspalvelutyötä) olen aina kovin otettu ja tyytyväinen kun kaupassa osataan esimerkiksi puhua siitä mitä asiakas tahtoo, tai vaan vaikka säästä. Verkkokaupassakin kävimme vielä päivän päätteeksi ja siellä oli asiakaspalvelussa oikein timanttinen nuori mies, joka neuvoi juuri niitä asioita mitä halusimme, hyvän asenteen kera. Huraa Verkkokauppa.com! Teillä osataan oikeanlainen asiakaspalveluasenne tyrkyttämättä!

KYH päätelmiä

Huoh mikä urakka! 25 työtä kuukauteen, joista neulomispäiviä noin 15. En tiedä miten onnistuin.

Onnistumisena koin muutamiakin asioita. We Come in Peace on tilaustyö, jonka ystäväni pyysi ohjeineen päivineen. En ole koskaan ohjetta kirjoittanut, nostan hattua teille jotka niitä oikeasti teette. Sekavaahan se on, kun omat ajatukset pitäisi saada järkevässä ja ymmärrettävässä muodossa esiin. Ehkä jonain päivänä julkaisen tuohonkin ohjeen vaikka täällä, mikä ettei. Onhan se jo kirjoitettu johonkin kuosiin. Haluaisiko joku kokeilla sen neulomista?

Toisena onnistumisena voisin mainita kummilasten sukat. Aina niitä pyydetään ja aina lupaan tehdä, mutta kun ne lapset kasvavat niin älytöntä tahtia etten pysy perässä! Tällä kertaa pyrin tekemään vähän isommat kuin kuvittelin lasten olevan. Ehkä siis vielä syksyllä mahtuvat päälle, hetken.

Kolmas onnistuminen olivat nuo Mario-tiskirätit. Kaveri yllättyy kun saa ne käsiinsä, nuo ovat suloisia! Lankoja oli kesäkuumalla mukava käsitellä, ne kun ovat puuvillaa kokonaisuudessaan. Haaveilen jo nyt projektista jossa teen noista kokonaisen peiton. Aion kuitenkin olla suunnitelmallisempi kuin muissa peittoprojekteissani, joten se jääköön ainakin talveen.

Haasteellisimmat työt olivat Turn a Square ja We Come in Peace. Pipossa ongelmana oli lanka, täyttä alpakkaa. Kutitti ja meni kurkkuun. Samoin neuletiheys oli aivan jotain muuta kuin ohjeessa, jonka vuoksi käyttäjää täytyy etsiä kotia kauempaa. Noh, kokeiluhan tuokin oli. Pipo jää varmaankin ainoana noista töistä käyttämättömien laatikkoon. Saavutus sekin. Sormikkaissa haasteena oli se, että samaan aikaan tuotin ohjetta ja muistelin vanhoja tekemisiäni. Noiden tarina nimittäin alkoi muutama vuosi sitten kun mieheni pyysi että tekisin hänelle kissantassuhanskat. Noh, tuumasta toimeen vaan ja tulihan sitä väsättyä. Silloin tein sovitustaktiikalla ja mies oli tyytyväinen. Tällä kertaa halusin tehdä kuitenkin sormikkaat ohuemmasta langasta. Väri vaihtui ja fiilis siirtyi sci-fin puolelle. Jotenkin tuosta asettelusta tulee mieleen eräs tervehdys..

Loppupeleissä tein melko paljon saman kaltaisia juttuja vaikka yritin niissäkin varioida. Tiskirättejä sain tosissaan tehtyä eniten, enkä ole pahoillani. Niitä kun meillä tarvitaan. Samoin kasvojenpuhdistuslappuset tulivat tarpeeseen, omistin kuukausi sitten vain niitä kukkasia jotka tein jo hetken aikaa sitten. On ollut surku pistää vain muutama lappu pesukoneeseen suuressa pussissa, nyt ne ovat saaneet kavereita!

Hienoin saavutus oli myös se että en ostanut koko kuukautena yhtään lankaa! Ajattelin kasata nuo työt ja kokeilla vaa'alla paljonko lankalaatikot kapenivat, mutta vielä ei pysty kun muutama juttu on viilautumassa blokkausalustalla. Satoja grammoja joka tapauksessa. Huraa! Hyvä minä!

/EDIT 2.7. Lisäsin vielä blokatun version tiskiräteistä ja sain vaa'ankin esille. 600 grammaa! Jipii!