sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Sadas blogiteksti

Sadannen blogitekstin aiheena on mm. värjäilykokeilu, joita harrastin tässä iltana eräänä. Olen aikaisemminkin värjännyt Koolaideilla, ja niistä kokeiluista vuosien takaa oli jäänyt muutama hieman jo vanhentunut pussi tätä "mehua". Tällä kertaa lasipurkin sukelluksiin pääsi farkunsininen Wool.
Varsinkin vihreä tarttui tiukasti kiinni. Halusin tuosta liilan sävystä hieman epätasaisemman värin joten upotin toista puolta hieman viiveellä liuokseen. Teen värjäämisen aina hieman poikkeavasti, annan värin siis imeytyä ensin, upotan langat toiseen veteen ja vasta sitten lämmitän mikrossa. Ihan hyvin ovat kestäneet tähänkin mennessä. Noista on muuten muotoutumassa kämmekkäät. Niistä ehkä lisää joskus jos valmistuvat.

Kävin myös veljeni taidenäyttelyn avajaisissa ja ajattelin näyttää teille kuvan siitä mitä laukkuni normaalisti sisältää:
Harvemmalla naisella on näyttelyyn mennessään villalangat ja kutimet mukana :D Mutta hieno oli näyttely ja sukkakin eteni odotellessa. Ei sitä enää kovin paljon ylpeämpi omasta veljestään voi olla.

Viikonloppu on hurahtanut ohi aika vauhdilla, sillä eilinen meni matkustaessa. Kävin taas Turun puolella tervehtimässä kummilasta perheineen ja varustauduinkin junamatkaan seuraavasti:
Musiikkina toimi Flogging Molly, lukemisena hätäostoksena juuri ennen junaan astumista ostettu True Blood -kirja ja matkaneuleena viimeisillä rahoilla ja jo kerran kantapäähän asti neulottuna oranssi Sivilla.

Pidin lankakerää viereisellä penkillä suurimman osaa matkasta ja lähellä istuvalla perheellä oli hauskaa. Heidän tyttönsä kun olivat kovin kiinnostuneita neulomisesta. Pienempi, ehkä kaksivuotias, oli innoissaan lankakerästä (koska se on tietty pallo!) ja vanhempi, ehkä seitsemän tai kahdeksanvuotias itse neulomisesta. Suloista. Matka molempiin suuntiin meni suht rattoisasti eikä juna ollut myöhässä kummassakaan päässä, kerrankin. Ilta päättyi Potter-saagan viimeiseen elokuvaan, joka kieltämättä kirvoitti muutaman kyyneleen tällaisen aikuisenkin naisen silmäkulmaan. Kalkaros on vaan niin äijä. Kirjassa vielä enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti