tiistai 22. marraskuuta 2011

Viikonlopun ostossaldo

Olen ruvennut toipumaan Tampereen reissusta mm. eilisellä migreenikohtauksella. Kaikesta säädöstä ja tilin tyhjyydestä huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen ostoksiini ja itse reissuun.

Vaeltelin ympäri messuja ja hipelöin vaikka mitä kivoja lankoja, mutta pidättäydyin ostamasta kunnes Puffala ja Hopeasäie saivat minut koukkuun. Mukaan lähti ihana sininen vyyhti, josta teen siskolleni pannan. Sisko näytti tykkäävän väristä myös.

Olen jo pitkään himoinnut keltaisenoransseja värejä langassa kuin langassa. Se on hämmentävää, mutta päätin antaa tälle himolle periksi sukkalangan muodossa. Väri on nimeltään Kaura, lanka on Hopeasäikeen Sukkaa. Ihana väri, ihana tuntu. En malta odottaa että puikot tyhjenevät ja saan aloittaa tuosta jotain tosi ihanaa!

Näitä on vilahdellut vuosien ajan blogeissa. Nyt minullakin on omani. Toimivat ja kätevät. Eikä kovin hintavatkaan normihintoihin verrattuna.

Ostin myös jotain pientä kivaa Salaiselle neuleystävälleni, mutta ei siitä sen enempää.. Vielä.

Sunnuntaina kävin Kaapelilla jonkinlaisilla markkinoilla. Teemana oli Viro ja sen mukaista tavaraa sekä elintarviketta oli myynnissä. Käsitöitä oli tarjolla todella paljon ja kyllähän sieltäkin sitten jotain mukaan lähti.

Nämä kasvivärjätyt kerät lähtivät mukaan suomalaiselta pariskunnalta, jonka mökki sijaitsee jossakin päin Hiidenmaata. Ajattelin raidoittaa sukat. Veikeät sellaiset. Odottakaahan vaan!

Erään kojun kohdalla huomasin nämä suloisuudet pöydällä. Ok, ne on tehty koneella neuloen, mutta silti. Käsityötä edelleen kelkankin kanssa säätäminen. Mietin noita pitkään ja totesin, että jollei kukaan osta käsitöitä, on niitä ihan turha tehdä myyntiin. Lauantain messubudjetista oli jäänyt rahaa juuri noiden lapasten verran, joten mukaan lähtivät. Hieman karkeaa villaahan nuo ovat, mutta aika ideaalit lumisotaan.

Kaikenkaikkiaan siis hauska viikonloppua käsityöjuttujen merkeissä. Nyt yritän saada kasaan ajatukset siitä etten neulo edelleenkään kenellekään jouluksi mitään (paitsi ehkä ihan vähän tai vähän enemmän..) ja säästän itseni näin joulustressiltä. Ja hei, joulun odotushan alkaa oikeasti vasta sunnuntaina, joten ei stressiä..

lauantai 19. marraskuuta 2011

Manse

Kävin tänään Tampereella, messuilla. Seurani perui viime hetkellä tulonsa, mutta se ei touhua haitannut.

Messut olivat kyllä aivan eri maailmasta kuin viime viikonlopun "kädentaitomessut". Ok, vieläkin oli kaikenlaista yrittäjää, mutta voi niitä kivoja kojuja! Harmittaa vaan kun en sitten kysynyt kojujen pitäjiltä lupaa kuvaamiseen, minkäänlaista todistusaineistoa ei itse messupaikalta ole.

Pidän matkailusta. Ja rakastan neulomista junissa. Se on jotenkin ekstrarauhoittavaa, en tiedä miksi. Matkan aikana sukkakin sai pituutta urakalla. Projektipussukka on muuten vieläkin ihana!

Sekalainen pussillinen tavaraa. Näistä ehkä kuvaa myöhemmin. Kivaa oli, vaikka pitkään en jaksanutkaan olla. On nuo manselaiset mummot aika kovia kyynärpäistään. Ei voi muuta sanoa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Hymyilyttävä palkka

Minä olen taas aloittanut kitaraopettajamaiset elkeet. Niin. En tahallani, vaan pyynnöstä. Olen jo muutaman tunninkin pitänyt, ja ehkä ihan tyytyväistä porukkaa on niillä ollut.

Olen kuitenkin päättänyt, etten halua rahallista palkkiota tunneista. En jaksa säätää niiden kanssa, ja harmaa talouskaan ei houkuta, joten päädyimme erään oppilaamme kanssa vaihdantatalouteen. Tänään mukanani kotiutui ensimmäinen vaihdannan tulos. Minä siis olen opettanut viisi sointua ja muutaman biisiin, tämän olen saanut vaihdossa:
Se on projektipussukka, hieno sellainen. Oppilaani väitti sitä noin sukkaprojektin kokoiseksi..

..siellä se jo suu ammollaan odottaa..

.. mutta minäpä syötin sille kaulahuivin! Ihan kivasti meni sisään ja pussukka myhäilee tyytyväisenä. Kuten uusi omistajansakin. Kiitos.

Tämän onnellisen tarinan alkuna oli oppilaani ja minun yhteinen kiinnostus neuleisiin, ja Baktus-huivini eräänä alkusyksyn päivänä. Sattumalta tajusimme molemmat olevamme erään suomalaisen ravelryryhmän jäseniä, ja siitä se sitten lähtikin. Ihan huippua!

Neulontarintamalla asiat etenevät hitaahkosti. Aloitin kuitenkin erään toisen projektin, liittyen itsenäisyyspäivään. Ei, en mene sinne Tarjan luo, mutta toiseen juhlaan kumminkin. En löydä tähän hätään kuitenkaan mitään tarpeeksi hienoa ja kaunista, joten vetäisen päälle pikkumustan ja yritän auttaa tilannetta asusteilla.
Kyse on työpaikkani järjestämistä, arvokkaista ja pitkät perinteet omaavista juhlista, jonne saapuu parisensataa vierasta. Aion säväyttää tällä kirjalaukullani, joka lienee osalle vieraista tutuhko..
Noh, pitäähän sitä vähän edustaa.. Musiikki kun kuuluu myös työnkuvaan kaiken muun ohella. Ohjeet löydät tuosta alta, mikäli itsekin kaipaat kirjalaukkua.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Jämälankasukat

Unohdin viime postauksessa näyttää raitasukat valmiina. Tässä siis näytillä, kolmosen puikoilla tehdyt jämälankasukat. Äärimmäisen istuvat ja kivat, jotka varmasti jäävät käyttöön.

Neljän päivän ajan olen siivonnut. Siivonnut kotia, joka ei kohta ole enää koti. Huomenna tulee käymään emäntä yhdessä välittäjän kanssa ja päättää hinnan, jolla kotimme myydään. Harmittaa, mutta emme me mitään tälle voi. Ei meillä ole rahaa tähän, joten joudumme muuttamaan. Minne, se on vielä arvoitus. Onneksi muuttoon ei tarvitse valmistautua huomenna, vaan myöhemmin. Siihen asti nautimme kodistamme, ja ehkä ennen joulua valmistuvasta parvekkeesta.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kotikissa käy messuilla

En ole taaskaan kirjoittanut pitkään aikaan. Anteeksi. Blogiin kirjoittaminen on ollut monella tapaa haastavaa, osaksi siksi ettei mitään ole oikein valmistunut, osaksi siksi että ne jotka ovat valmistuneet, tulevat lahjaksi. Mitään blogattavaa ei siis ole ollut. Ennen tätä iltaa.

Saanko esitellä: Kotikissat valmiina! Vihdoinkin! Ohjeena toimi siis Neulekirjan Kulkukissa ja kotitiikeri (ravlink), joiden mukaan työstin sukkia elokuusta marraskuuhun. Lankana
Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor, puikot ehkä 2,5 tai kolmoset. Pääsi nähkääs jo tuo pieni yksityiskohta katoamaan päästä.. Napit löytyivät omasta jemmasta, saavat luvan sopia. Hieman kireäthän nämä on, varsinkin sukkahousujen päällä. Kivat silti, lämpimät nimen omaan nilkan kohdalta. Väri on hieman syvempi purppura kuin kuvassa.
 
Kävin isänpäivän kunniaksi myös Helsingin kädentaitomessuilla. Voi pöh, miten huonot messut! Oikeastaan mitään järkevää ei ollut tarjolla. Mukaan lähti muutama vaijeri ja Novitan sukkalehti, sekin siksi että olen nähnyt blogeissa sukista hienoja sovelluksia. Mutta voi jee, eihän siellä ollut mitään! Onneksi epäilin tätä jo valmiiksi, enkä kasannut etukäteen kovin paljon odotuksia. Onneksi seura oli sen verran hauskaa että huonot messut eivät haitanneet. Rupesin tässä samalla haaveilemaan paremmista messuista ensi viikolle. Jaksaisiko sitä hipsaista Tampereelle saakka?

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pieniin jalkoihin

Viimeisten vuosien aikana on tuntunut siltä että kovin moni tuttu saa lapsia. Olenkin neulonut viimeisen kahden vuoden aikana melkoisen kasan pieniä juttuja eri vauvoille. Pidän pienten asioiden neulomisesta, sillä ne ovat helposti palkitsevia; valmiita hetkessä. Ainoa haittapuoli niissä on se, että kaikki kyselevät laskettua aikaa :P

SNY-vaihdossa saamani kerät alkoivat heti muotoutua näiksi pikkuisiksi sukiksi. Kummitätini sai muutama viikko sitten tytön, joka varmasti kaipaa talveksi lämmikettä varpaisiin. Tein tarpeeksi isot, jotta näillä pärjää toukokuuhun asti. Minusta värit ovat iiiihanat keskenään, kiitos vielä SNY! Lankana siis Gjestalin Janne, puikot neloset ja koko ehkä jotain 20-22.

Näitä olenkin sitten vääntänyt jo ehkä elokuun lopusta. Hölmönä tökkäsin ne kitarakotelooni kun en saanut laukkuun mahtumaan, ja kitara reissasi näihin päiviin asti ihan omia teitään neule mukanaan. Nämä ovat menossa kummipojalle, ellei pieni taas kasva neuleista ohi. Minusta tämäkin väriyhdistelmä on oikein herkullinen. Lankana Regiaa, puikot kolmoset ja koko siinä 26 nurkilla.


Päätin yrittää lopettaa mahdollisimman monta aloittamaani työtä. Kotikissojen kanssa pääsin jo yli toisen kantapään kunnes tajusin tehneeni kaksi vasemman jalan sukkaa. Kiittimoi, kissat purkuun ja kantapää uusiksi toiselle puolen. Kyllä tuntui tyhmältä. Onneksi kaikki muut neuleet eivät ole olleet noin inhottavia minua kohtaan ja ne edistyvät paremmin.