Sateenkaaren paluu

Mitä pidemmälle siirrän kirjoittamista, sitä hankalampaa sitä on aina aloittaa. Blogin aloittaessani päätin, että kirjoitan mieluummin vain silloin kun omaan jonkin kuvan tekstin kevennykseksi. Kah, kuvia on harvinaisen haastava ottaa näillä leveyksillä tähän aikaan vuodesta, joten kirjoitustakaan ei sitten ole tullut.

Olen ehtinyt neuloa muutamia juttuja eteenpäin. Tein pipon, josta tuli oikein ruma mutta siedettävä. Eräänä aamuna kiitin alpakoita mielessäni, kun heti ovelta alkanut tuiverrus meinasi viedä kaiken tunnon kasvoista. Oli mukava pitää lämmintä pipoa päässä ja lapasia kädessä, vaikka pipo ei mikään loistokas teos olekaan. Saa nähdä kuvaanko sitä koskaan, sen verran haastava kaveri hän on.

Tein valmiiksi myös sukat kollegalleni. Hän osti kerän Novitan sateenkaarenväristä seiskaveikkaa, samaa josta tein aikoinaan yhdelle teinille sukat ja toiselle kämmekkäät. Tästä uudesta lankakerästä syntyivät kollegasukat, melkoisen peruskaverit vahvistetulla kantapäällä.

Ompa keltainen kuva. Yök. Menköön nyt kuitenkin. Puikot olivat neloset, lankaa jäi vielä jonkin verran jäljelle. Jos ehdin, teen toisetkin sukat samaiselle työtoverille, hän on sen verran mukavaa sorttia. Ajattelin valkoisen Jannen kanssa raidoittaa hieman. Sitä valkoista kun on jäljellä vielä monenmonta kerää ja muuttoa varten olisi hyvä olla vähemmän kannettavaa uuteen kotiin. Katsotaan.

Still light edistyy, olen jo taskujen lisäyksissä. Väitän kyllä että lanka ei riitä ja sitten vasta lirissä ollaankin. Ehkä jostain löytynee lisää, Ravelrystä? Katsotaan. Ei ollut mitään halpaa lankaa. Muuta tässä ei vatsataudin lisäksi kuulukaan, paitsi Dr. Whon katsomista. On se David Tennant vaan mukava miekkonen.