Paketti Saksasta

Postimies rimpautti kelloa jo ennen kymmentä. Mies kävi avaamassa oven ja toi sänkyymme paketin. Sieltä paljastui seuraavaa:

Neljä kerää saksalaista sukkalankaa ja karkkia! Ja juu, tähän löytyy taustatarinakin. Ostin nimittäin itselleni uuden puhelimen ja pohdin harmissani, mitä tekisin vanhalle ja vielä käyttökykyiselle yksilölle. Noh, olen aina välillä pistänyt ilmoituksia Ravelryyn Kaheleiden ryhmään, josko joku tarvitsisi mun vanhoja tavaroitani omaan käyttöönsä. Näin tein nytkin. Viidessä minuutissa puhelin oli saanut uuden omistajan. Kauppaan sisältyi nuo näkemäsi langat. Ihan mahtavaa!

Toivottavasti puhelimen vastaanottaja on myös tyytyväinen, itse ainakin olen. Inhoan heittää pois tavaraa josta voisi jollekin muulle olla vielä iloa. Varsinkin elektroniikkaa.

Ainiin, aloitin Stripe Study Shawlin, ihanaa ja mukavaa neulottavaa! Fiilistelyä suorastaan!

Ihanat vesisukat

Tein jälleen jämälankasukat. Tein ne ihkulangoista. Niistä tuli pehmeät ja ihan siedettävät näköiset. Ennen kaikkea pehmeät.

Kolmosen puikot, ranskalainen kantapää ja pieni joustinneule nilkassa. Lankoina toimivat Hermioneista yli jäänyt Madeline Tosh Merino Light ja Turnereista tuttu Malabrigo Yarn Sock. Nämä sukat jäävät tänne, pidän niitä aina kun tuntuu siltä että kaipaan jotakina ihanaa. Tällaisena sadepäivänä ne lämmittävät mieltä ja varpaita. Ihanaa.

Monen nimen jämäsukat

Kaappasin sunnuntai-iltana mukaani kasan lankoja, puikot ja pussukan. Sain varvasosiot valmiiksi saman yön aikana, jalkaterät valmistuivat riparilla.

Leirivapailla sain sukat sitten loppuun. Oli jännää tehdä molemmat sukat samaan aikaan, mikään ei aluksi tuntunut edistyvän mihinkään. Raidat neuloin sitä mukaan kun oli fiilis, ja toistin nilkkaan samat versiot. Ihan mukavat, sanoisin.

Mies nimittää näitä sukkia marjajäätelöksi, minä taas näin näissä enemmän triojädeä. Jämäsukat nämä kuitenkin ovat, ehkä kutsumme näitä siis jämäjäätelöksi?

Kaikenkaikkiaan ihan kiva projekti, mutta voi elämä tota päättelyn määrää. Miten raitasukkien kanssa aina menee näin?

Mussukan villatakki

Ystäväni saavat lapsia. Lähes kaikki. Se ei ole odottamatonta tässä iässä, mutta se aiheuttaa neulehaasteen. Monelle lapselle neulominen kun on haastavaa samaan aikaan.

Jyväskylän reissulla aloittamani villatakki on nyt valmis. Se ei ole pienintä kokoa, vaan tarkoitus oli tehdä yli kolmekuukautiselle vauvalle sopiva lämmike talveen. Lankana toimi SNY-vaihdosta saamani Dropsin Karismat, jotka muotoutuivat lähes ongelmitta neuleeksi nelosen puikoilla.

En ole kovinkaan hyvä arvoimaan pienten ihmisten käsien ja jalkojen pituutta suhteessa muuhun kroppaan, mutta kai tuo kelvannee lyhyilläkin hihoilla. Napitkin löytyivät omista säilöistä, ei tarvinnut siis ostaa mitään tätä projektia varten. Muutenkin olen miettinyt, että on järkevämpää neuloa niitä kivoja lankoja kivoiksi jutuiksi, kun vain marinoida vuosia lankoja tekemättä niistä mitään. Mikäli lankalaatikoiden laihdutus onnistuu, voi sitten joskus ostaa taas lisää ihkulankoja.

Blogihiljaisuus on muuten johtunut viime viikon leiristä. Mukavaa oli ja ehdin neuloakin pikkuisen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.