Kälysukat

Käly kävi ja valitsi jämälankapurkista itselleen kivat raitavärit. Lupasin tehdä sukat, pidemmät kuin teen yleensä. Sitten rupesin pohtimaan miten saan kaikki värit yksiin sukkiin. Päätin raidoittaa fiiliksellä ja silmämääräisellä ällötysfaktorilla. Tässä vaiheessa tipahti kaksi punaista jämäkerää pois värivalikoimista.

Tein yhden sukan valmiiksi. Sitten aloitin toista. Ja muita projekteja samalla. Äkkiä huomasin että laivamatka on edessä ja totesin, että siellähän ne sukat varmasti valmistuvat. Ja ihme kävi! Ikkunasta tuijottelun ja telkkarin katsomisen lomassa silmukat kietoutuivat sukiksi ja langanpäät päätellyiksi ihan rauhassa. Meillä ei nimittäin ollut sellainen bileristeily menossa, vaan ihan tavallinen keski-ikäistä vanhempien ihmisten reissu. Siihen kuului syöminen kalliista ja herkullisesti sekä chillailu ilman discon jytkettä ja kännisten tuijottelua. Meillä kun ei miehen kanssa ole tarvetta discolle tai kännisille. Jätämme ne yhteisillä reissuilla muille. Henkinen vanhuus tuo mukanaan paljon ihania juttuja, kuten hassuttelua ja yhteisiä keskusteluja, kivan lounaspaikan ja lähes aikatauluttoman reissun. Pidän.

Puikkoina sukkiin käytin kolmosen puikkoja ja lankoina ainakin tästä, tästä, tästä ja tästä projektista jääneitä lankoja. Yksikään kerä ei ihan loppuun asti päässyt, mutta vähimmillään jäljellä kerää on metrin verran, toisissa toki paljon enemmän. Neuloin menemään ensimmäisen sukan fiiliksellä ja imitoin lähes kokonaan toisen sukan. Ihan identtisiä ei tullut, mutta ei ollut toivekaan. Nyt vaan odotellaan kälyä saapuvaksi niin saa sukat jalkaan!

Mietin muuten tuossa parvekkeella kuvatessani, että miettivätköhän naapurit ikinä mitä oikein kyykin ja venyttelen kameran kanssa? Ja miksi ihmeessä kuvaan sukkia?

Kevät

Tänään ulkona kävellessä tuoksui ensimmäisen kerran kevät. Ei se kamala koirankakkahaju, vaan se ihana kostean mullan ja ruohonjuurten tuoksu, joka on tuttu jo lapsuuden keväistä. Tänä vuonna se tuoksu on tullut niin myöhään, että pelkäsin sen jäävän yhdessä kesän kanssa kokonaan välistä. Onneksi kevät on taas tullut.

Kevään myötä valmiiksi tulivat myös keväiset sukat. Lankan käytin Hemtexin lankaa, joka on kyllä villaa all the way. Saa nähdä kestääkö käyttöä.Kuvassa muuten jalkani näyttävät ihan ankan räpylöiltä. En olekaan tajunnut että nilkkani ovat noin laihan näköiset tuosta näkökulmasta. Hämmentävää.

Tässä jälkimmäisessä kuvassa värit näyttävät aidommilta. Kolmosen puikoilla koin pientä toisen sukan syndroomaa, mutta valmistuivat nämä kuitenkin. Ja kyllähän ne lämmittävät mukavasti jaloissa. Ajattelin nimittäin huomenna mennä ulos Converset jalassa. Ehkä villasukat kuitenkin vielä kengän sisässä. Nämä ovat siihen tarkoitukseen melko täydellisen mittaiset villasukat.

Myös kitaraoppilaani on ollut keväisissä tunnelmissa. Sain nimittäin opetuspalkkana ihana projektipussukan täynnä pöllöjen kuvia! Ja juuri sukille sopiva ihanuus! Tämän kanssa kelpaakin jo ajatella tulevia kevään ja kesän työtehtäviä. Jipii!

Puikkojen tyhjennystä

Olen saanut inspiraatiota tehdä valmiiksi pitkiä aikoja UFOutuneina odottaneita töitä erilaisten tempauksien kautta. Itse en niihin ole virallisesti osallistunut, mutta vierestäkin seuraamalla voi saada melkoisen inspiraation puuskan. Ehkä tätä voisi kutsua myös keväiseksi lankalaatikoiden siivoukseksi. Huomasin nimittäin, että käsityökorini oli todella pölyn peitossa, eikä tuo villalanka ainakaan hylji pölyä aktiivisesti. Saadakseni kodin siistiksi on siis tartuttava myös niihin puikkoihin jotka eivät ole puhuneet pahimmillaan vuosiin.

Ensimmäisenä valmistuivat nämä sukat, joista löytyy ensimmäinen merkintä vuodelta 2010. Niiden ongelmaksi muodostui lähinnä puikkojen ja langan väärä valinta. Ostin nimittäin tuohon aikaan huonot bambupuikot ja niiden kanssa taistelin. Eihän niissä mikään liukunut, ne vain taittuivat ja lopulta tämän uuden inspispuuskan aikana menivät rikki. Heitin ne hyvillä mielin roskiin. Mutta sukat sain valmiiksi.

Myyntiin ne eivät mene, vaan todennäköisesti lämmittävät omia jalkoja jossain vaiheessa ensi syksyä. Ihan söpöt ovat, varsinkin kun huomaan oppineeni neuleista aika paljon näiden sukkien aloituksen jälkeen.

Toiset loppuunsaatetut sukat ovat lähimenneisyydestä, ihan alkuvuodesta. Tein kolmannet Bonesini, joiden piti ensin matkata vaihtoparilleni. Totesin kuitenkin toisen sukan alussa, että värihän on suoraan inhokkilistalta! Ja eikun muita sukkia neulomaan. Näissä oli hyvät puikot ja lanka, Cascaden Heritage, joka on kyllä ihanaa neulottavaa. Puikkoina toimi kolmosen lyhyet puikot.

Näiden inspiraationa toimi myös kälyni toive saada jämälangoistani kivat pitkät sukat käyttöön. Yksi valituista väreistä oli tämä keltainen. Odotankin innolla niiden sukkien aloitusta, kunhan ensin saan paljon muitakin keskeneräisiä puikoilta. Onhan noita varastoihin nimittäin kertynyt yksi jos toinenkin. Eräs huivikin on odottanut puikoilla kolmisen vuotta valmistumista. Jos siihen tarttuisi joskus..

Lämpimäiset

Pääsiäinen oli muutenkin tuottoisa kuin villatakin valmistumisen suhteen. Tein villatakki -ärsytyksessäni myös muutamaa UFOa eteenpäin, ja yhdet villasukat sain valmiiksikin.

Nämähän odottivat Sukkasadon lopulta aina 2. pääsiäispäivään asti valmistumista ja lankojen päättelyä. Lankana toimi äitini kirpputorilta bongaamat langat, jotka pölisivät pesunkin jälkeen niin paljon että ne aikoinaan jäivätkin ufoutumaan. Käytin myös ensimmäiseen sukkaan liikaa valkoista lankaa ja jouduin kompensoimaan toista aika tavalla. Puikot olivat neloset ja omasta päästä tein fiiliksen pohjalta. Tuli passelit juuri omiin pohkeisiin ja nilkkoihin.

Aion kyllä käyttää näitä taas ensi talvena. Nyt ne nimittäin ovat jo liian lämpimät. Paitsi jos tuo keli tuolla ulkona päättää kääntyä miinuksen puolelle. Toivottavasti ei. Toisaalta, viileällä on mukavempi neuloa. Hm.. Ehkä sittenkin olen enemmän kevät- kuin kesäihminen. Ainakin neulomisen puitteissa.

Pomme de Pin Cardigan

Kolmen kuukauden on/off -neulominen on tuottanut tulosta. Ensimmäinen villatakkini, Pomme de Pin on vihdoin valmis.

Eilen illalla takki venyi hieman ja huomasin tehneeni aivan liian pitkät hihat. Myös resorit ovat löysiä, koska en suostunut vaihtamaan puikkoja välissä.

Kuvasta huomaa etten ole sataprosenttisen tyytyväinen aikaansaannokseeni, mutta kyllä tämä ensimmäiseksi villatakiksi menettelee. Vaikka lanka on Nallea, on se kostutuksen jälkeen tullut pehmeämmäksi.  Puikkoina käytin Knitpron Karbonzeja ensimmäistä kertaa. En ole ihan vakuuttunut, sillä ensimmäisen kerän puolivälissä puikoista tuntui irtoavan kaapeli ja ne rupesivat pitämään narskuvaa ääntä. Tarkastaessa huomasin, että kaapeli oli vetäytynyt puikon sisältä muutaman millin ja näin ollen häiritsi neulomista koko lopputyön. Itse puikot taas olivat oikein hyvät, liukuvat ja kestävät. Harmittaa vain tuo kaapelin huono laatu, mutta olen todennut saman ongelman myös muissa Knitpron puikoissa.

Jottei palanut kuva estäisi todellista langan väriä näkymästä, saatte vielä ihailla selkääni. Tuon takin niskaosio on kyllä vekkuli, lämmittää mukavasti. Tykkäsin myös siitä miten kuvio tulee esiin kauniisti. Ja lämmin on koko takki, varsinkin näillä keleillä! Tervetuloa kevät!

Niin, ja nyt uhkaa enää yksi ongelma. Mitä teen neljällä ylimääräisellä kerällä Nallea?