Lentokoneessa huomasin erään miekkosen neulovan sukkaa! Olin ihmeissäni ja kateellinen, sillä AirBerlinin sivuilla selkeästi kiellettiin sukkapuikot. Kukaan ei kuitenkaan mitenkään reagoinut herran touhuihin, ja bambupuikotkin näyttivät olevan kaikkea muuta kuin turvallisuusuhka, joten ensi kerralla minäkin väännän jonkin sortin neuletta. Tällä kertaa tyydyin lukemaan ja nuokkumaan.
Varasin hotellimme jälleen vanhan DDR:n puolelle, sillä länkkäripuoli ei ole koskaan meitä kiinnostanut. Handmade Berlin oli kävelymatkan päässä, joten ei sekään harmittanut karttaa katsoessa. Näin matkan jälkeen täytyy sanoa, että paikkana täysosuma, Friedrichstrassen alkupäästä loppuun oli mukava vaeltaa päivänä eräänä. Ja U-bahn sekä ratikat kulkivat ihan viereen. Luksusta.
Yllätyksenä kuitenkin tuli Oranienburgissa sijaitseva Knit Knit. Mieheni bongasi kyltin ulkoa etsiessämme aamiaispaikkaa ja totesi kaupan olevan lankakaupan näköinen. Minä tietenkin pistin nenäni kiinni ikkunaan ja tuijotin pimeää myymälää. Kauppa oli ulkoa ihan söpö, joten palasin kaupana ollessa auki. Ja voi blaah. Ihan ok, mutta ei mikään kovin erikoinen kauppa. Melko pieni ja hintatasoltaankin keskinkertainen. Muutamia jänniä lankoja sisällä oli, värivalikoimiltaan melkoisen neon. Laatuakin löytyi esimerkiksi Noron ja Malabrigon ja Lana Grossan merkeissä, mutta värikartat ja ostovimma eivät kohdanneet. Koska kaksi kaupassa ollutta nuorta naista, ilmeisesti siellä työskenteleviä, eivät olleet kovin asiakaspalvelutuulella, lähdin pikavisiitin jälkeen käymään vielä Handmade Berlinissä. Mutta siitä lisää ehkä myöhemmin.
Pidän Berliinissä erityisesti siitä, että kaikenlaista jännää tulee eteen ihan yllättäen. Kaikenlaiset taideyllätykset seurasivat toisiaan katutaiteen merkeissä. Pääsimmepä ihmettelemään myös jo kiinni pakotettua Tachelesia, josta tosin näimme vain etuseinän. Sekin kyllä kovin inspiroiva ja vaikuttava.
