lauantai 31. elokuuta 2013

Siksakkia

Tein pipon. Kerrankin ennen pakkasia. Aikamoista.

En voinut vastustaa tätä ohjetta. En myöskään ehtinyt kunnolliseen lankakauppaan kun inspiraatio iski. Jouduin siis tyytymään Isoveljeen, joka yllätti positiivisesti. Langat kun olivat vielä tarjouksessakin, ei harmittanut ostaa kerää harmaata ja kerää violettia.

Vitosen puikoilla homma sujui melkoisen nopeasti, ja kun miehet koodasivat peliä, minä tein pipoa. Siitä on ihan todistekin jossakin internetin uumenissa. Onneksi en tiedä missä.

Jotenkin noiden tupsujen teko näin aikuisiällä on tökkinyt, joten pipani sai tupsun vasta tänään. Onneksi ilta-aurinko helli vielä parvekettamme ja sain kuin sainkin jonkin sortin kuvia pipo päässä. On muuten ääliömäistä yrittää ottaa piposta kuvia. Täysin mahdotonta yksin.

Jotain kivaa tässä pipossa on. Itse asiassa niin kivaa että taidan pitää tätä talvella. Suosittelen. Kirjoneulekin toimi. Nyt vaan odotellaan sitä ensimmäistä pakkasta kun saan painaa tämän kaverin lämmittämään korvia ja päätä. Jes. Tuu kylmä ja tuu viima. Mä olen kerrankin valmis.


torstai 22. elokuuta 2013

Syksyä odotellessa

Iltojen pimetessä kaipaan aina kynttilän valoa ja parvekkeella istumista teekupposen kanssa. Loppusyksyn illat alkavat olla kuitenkin viileitä, joten päätin virkata itselleni hartiahuivin lämmittämään näitä rauhoittumisen hetkiä.

Langaksi valikoitui kälyltä jo hetken aikaa sitten saatu vironvilla (lieneekö Kaunin joku lanka?) ja teko-ohjeeksi Half Granny Square Shawl (ravlink). Raahasin työtä mukana parisen viikkoa ja kas, valmista tuli!

Nelosen koukulla tehtynä pinnasta tuli juuri sopiva käyttöön. Väreistä en ollut ihan varma, mutta kyllä ne näyttävät jo parempia puoliaan kun tarpeeksi tuijottelee. Huivin pesu tietenkin lisäsi huivin kokoa ja kyllä kelpaa tällaisen pullukankin nyt istua parvekkeella. Oli myös ihana päästä villan rasvaisuudesta eroon pesun yhteydessä. Joo kyllä, minä pesen aina villat. Joo, en tykkää siitä hajusta ja tunnusta rasvaisena.

Jep, parimetrinen siipivälihän tuohon tuli. Mutta hyvä niin. Minä ja teekuppi tykätään. Tervetuloa syksy, täällä ollaan valmiita!



tiistai 20. elokuuta 2013

Miehen retrot

Piti tehdä miehelle sukat. Pitkät varret ja kiva raidoitus.
Tuli kivat sukat, kivat raidat ja pitkät varret. Vaan ei tullut miehen kokoiset sukat. Ottaa kiinni jo nilkasta, joten minulle jäivät. Ei edes venyttämällä saataisi meinaan miehen kokoisia näistä. Höh.

Käytin näissä Nallen jämiä villatakista ja Naganoa, jota on ollut jo vaikka kuinka monta vuotta piilossa peittoa varten. Eihän noista vihreistä mitään peittoa tule, mutta sukkia ja muuta jännää kylläkin. Vielä olisi molempia lankoja tuhottavana monen kerän verran. Projektina tämä oli hieman takkuinen, mutta viimein valmistunut. Luulen että jalat tykkää kyllä syksymmällä, mutta eipä näistä ihan parhaimmat sukat tulleet. Harmittaa kun mies jäi ilman. Mut hei, ensi kerralla sitten! Lankalaatikoiden parissa sukeltelu jatkukoon!

perjantai 9. elokuuta 2013

Kesävaihto 2013

Ravelryssä vaihdettiin jälleen paketteja. Omani kävin hakemassa tänään Smartpostista ja voi ilo mitä kaikkea paketista löytyikään!

Katsokaa nyt, kaikenlaista ihanaa! Miten voikaan mennä maku näin kivasti yksiin?

Sukka-Puffaa olen himoinnut vaikka kuinka pitkään, nyt sain sitä taivaan väreissä! Ihanaa. Tästä tulee varmasti jotain kivaa itselle.

Tähän kerään kehitin heti kiintymyssuhteen. Jostain syystä näin syksyisin lämpimät punaiset sävyt vetävät puoleensa. Niin kuin tämä kerä tässä. Päässä pyörii ajatus raidallisista asioista. Katsotaan.
Hauskasta Kaheli-osiosta vastasi tällä kertaa pieni laatikko. Hullulla on halvat huvit, tämä oli minusta paketin ehdottomasti jännin osa! Oli pakko kurkistaa sisään!

Ja silmäthän sieltä paljastuivat! Loistavaa! Ehdottomasti hieno yllätys, en olisi kyllä missään nimessä arvannut silmiä jos olisi pitänyt arvata laatikon sisältö. Not in a million years. Ja siksi se olikin niin hienoa.

Töissä on tullut istuttua koko tämän viikon. Onneksi viikonloppuna on tarjolla mahtava musiikillinen elämys, sillä matkaamme kälyn kanssa Jurassic rockiin Mikkeliin katsomaan lempibrittikitaristiamme Frank Turneria. Jos siis näet Helsinki-Mikkeli-väliä junailevan tai bussissa neulovan naisen, se lienen minä. Että tervetuloa tervehtimään!




tiistai 6. elokuuta 2013

Nörttitytön virhelaskelmat

Kävin viikonloppuna tapahtumassa nimeltä Assembly. Torstaista sunnuntaihin Hartwall Areenalle kokoontui tuhansittain nuoria ja vanhempia ihmisiä tietokoneineen koodaamaan, pelailemaan ja kilpailemaan. Ehti siinä välissä tervehtiäkin nettituttuja ja juoda paljon energiajuomia.

Itse olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa töissä firman puolelta. Tein kaksi vuoroa ja juttelinkin nuorten ja nuorten aikuisten kanssa oikeastaan molemmat vuorot läpi. Oli oikein mukavaa ja antoisaa. Kiitos kohtaamisista. Ensi vuonna aion olla vielä enemmän avoimempi, nyt jäi vielä vähän ihmettelyn puolelle koko homma. Keskustelut olivat kuitenkin todella tärkeitä ja toivonkin niiden jäävän mieleen positiivisena kokemuksena myös nuorille joita kohtasimme.

Ehdin minä neuloakin, vähän. Päätin että kyllä neljässä päivässä sukat voi saada valmiiksi. Mukaan Areenalle siis lähti kerä Regiaa ja puikot, sekä pieni jämäkerä pinkkiä lankaa. Turvatarkastuksessa hauskin kohta meni jotenkin näin:
"Onko sulla mitään terävää laukussa?"
"Ei. Tai siis, on mulla sukkapuikot. Mutta ne on bambua. Ei ne ole oikeastaan terävät."
"Jaa. Saakohan noita tuoda mukana..(huutaa toiselle puolen käytävää toiselle järkkärille) Hei, saako tänne tuoda sukkapukkoja?"
"Onks se nainen? (kurkkii ihmisten yli yrittäen nähdä)"
"Joo."
"Anna mennä vaan."
"Joo  kyllä sä voit nää viedä. Mä tuun sit etsimään sut jos jonkun kaulassa töröttää sukkapuikko."
"Joo rohkeesti. Mä oon tossa Lataamon ständillä duunissa. Tervetuloa!"

Pääsin siis Areenalle ongelmitta. Langan menekin kohdalla menin metsään, sillä eihän se lanka riittänyt sellaisiin sukkiin jotka olin visioinut. Huomasin virheen kuitenkin aivan liian myöhään, toisen sukan kantapäässä. Väsyneenä en kuitenkaan jaksanut ahdistua asiasta ja neuloin sukat pinkillä langalla loppuun. Kenkäsukiksi tulevat kuitenkin.

Niin. Pienellä ajatustyöllä näistä olisi saanut melkein samanlaiset. Sen siitä saa kun ei suunnittele.

En ole kuitenkaan kovin pahoillani. Kerä Regiaa oli jämäkerä vuosien takaa ja pinkinkin langan kohdalla lähes kaikki meni näihin sukkiin. Olen neulonut todella paljon omista varastoistani lankoja tämän vuoden aikana, mikä on hieno asia.

Ja onhan noissa sukissa sellaista tietynlaista söpöyttä. Semmoista epätäydellisyyttä. Ja on ne todella mukavat jalassa. Että mitäs niitä katselemaan, kyllä ne mulle kelpaa!

torstai 1. elokuuta 2013

KYH #10, #14, #18 ja #19

Sain kuin sainkin kaikki kesäyön hullutukset valmiiksi, vaikka viimeisiä sukkia tein vielä puolitoista tuntia ennen päivän vaihtumista. Meinasin jo luovuttaakin ainakin kertaalleen, mutta parina viime päivänä ärsytys otti vallan ja neuloin loput valmiiksi hammasta purren.

Nämä säärystimet sain valmiiksi edellä kuvaamallani tavalla. Ihan perussäärystimet, mutta neljään kertaan aloitettu. En tiedä miksi, mutta työ ei kutsunut luokseen oikein missään vaiheessa. Nämä ova KYH #14.

Nämä taas kutsuivat värityksellään ja sainkin ne valmiiksi jo pari viikkoa sitten. Harmillisinta tässä projektissa oli langan loppuminen kesken. Siksi yksi harmaista raidoista on vähemmän harmaa, sillä jouduin korvaamaan loppuneen Maijan Nallella. Onneksi näin kävi vain yhden raidan kohdalla. Nämä ovat KYH numerolla #18.

Näihin säärystimiin olen jo tyytyväinen. Värit ovat retrot ja ehkä raidoituskin, mutta pidän silti. Maijaa on muuten miellyttävä neuloa. Se on paljon pehmeämpää kuin muistin.

Näiden sukkien kohtaloksi jäi melkein ufoutua. Aloitin ne innolla ja sainkin toisen sukan tehtyä ennen puolta kuuta, mutta sitten iski ähky. Huomasin sukan olevan melko kireä ja pelkäsin etteivät ne mene kenenkään jalkaan. Onneksi kuitenkin venyttämällä saa aikaan ihmeitä. Näitä sukkia neuloin muuten leffassakin eilen! Piirakkasukista tuli tämän vuoden viimeinen virallinen työ. KYH #10.

Näistä kämmekkäistä tykkään. Lankana käytin Hopeasäikeen Merinoa, joka on kyllä ihanan pehmeää ja tiukkakierteistä neulottavaa. Nam! Nämä ovat KYH #19.

Edit kertoo vielä että koko Kyhäilyni loppuraportin voi käydä kurkkaamassa tempauksen omasta blogista. Sieltä löytyy linkki myös niihin mystisiin töihin jotka tästä blogista puuttuvat!