Kaaleppi

Sain setäni vaimolta kesällä lahjaksi sataprosenttista alpakkalankaa suoraan Australiasta. Se oli kovin kaunista ja käsinkehrättynä suloisen kotikutoista. Kaikkein paras asia oli se, että lapussa luki vain "100% alpaca Caleb". Vielä tähänkään päivään mennessä en ole saanut selvillä onko Caleb kenties villan antaneen alpakan nimi vaiko jokin muu koodi jolla langat on eroteltu. Olen kuitenkin päättänyt söpöyden nimissä alpakan nimeksi Caleb.

Pyörittelin vyyhtiä käsissäni koko kesän ja pohdin mitä oikein voisin siitä tehdä. Lopulta päädyin tekemään Lacy Bactuksen, sillä tarvitsin pienen huivin syksyä ja talvea varten.

Kaunishan siitä tuli. Ja juuri tarpeeksi pieni. Ja juuri sopiva. Kutosen puikoilla ja rennolla otteella huivi valmistuikin jo viikkoja sitten. Ihana kiva projekti ja ihanan pehmeä lanka. Tykkään.

Seuraavaksi puikoilla on partiosukat. Niistäkin tulee aika mukavat ja pehmoiset.

Sukat tulessa

Rakastuin tämän langan väreihin heti kun paketti aukesi. Tiesin tämän olevan sukkamateriaalia, ja tiesin kenelle sukat tekisin.

Äitini valittaa usein kylmiä jalkoja. Näiden sukkien kohdalla kylmää ei jalkoihin pääse ainakaan värien perusteella. Kun sukat pääsevät päivänvaloon, ne lähes liekehtivät. Lankana siis Schoppel-Wollen Zauberball.

Neulominen oli mukava kokemus. Lanka on toki haasteellista vaihtelevan paksuutensa takia, mutta kireällä käsialalla ja kolmosen puikoilla sukista tuli oikein käyttökelpoiset. Värejä en halunnut kohdistaa, mutta varsinkin jalkateräosiossa lanka näyttää kohdistuneen melko hyvin minusta huolimatta. Jos äiti ei näistä pidä, adoptoin nämä takaisin. Ehdottomasti.

Kässämessutuliaisia

Moni on hehkuttanut Tampereen kädentaidon messuja. Itse en lähde hehkuttamaan, koin ehkä jonkin sortin messuähkyä Tampereella. Päiväkin oli pitkä ja messuajia oli monta. Itse petyin lankojen huonoon valikoimaan. Ok, muutamat tärpit kävimme ja katsoimme, mutta suurimmalla osalla katsomistamme kojuista oli myynnissä lankaa jota saisi lähilankakaupastakin. Tungos oli ahdistavaa ja koin väsymystä jo ennen reissua. Ehkä kaiken tämän takia omat ostokseni jäivät melkoisen minimiin.

Ostin Roosanauha-kampanjan lankaa. Kyllä. Pinkkiä. Toivon tekeväni tästä kivat sukat. Hassuinta tässä oli se, että itse messuilla en mahtunut Taito-shopin pisteelle. Kävin siis Tampereen keskustan myymälässä ja ostin langan jonottamatta. Mukaan samaisesta liikkeestä tarttui myös Vuorelman Vetoa luonnonvalkoisena. Kummityttöni tarvitsee tammikuussa villatakkia tätinsä häissä, joten lupasin sellaisen tehdä.

Teen siis villatakkia ohjeella Little Ancolie (ravlink). Tähän mennessä on sujunut kohtalaisen hyvin ja kokokin täsmäsi ihan ilman mallitilkkua. Vielä kun jaksaisin neuloa kaksikymmentä senttiä helmaa. Ja hihat. Siinähän se sitten onkin.

Mutta takaisin ostoksiin, ostin nimittäin Kujeelta kaksi kerää Cascade 220 -lankaa valkoisena. Nämä olivat ensisijainen lanka kummitytön villatakkiin, mutta onneksi vaihdoin. Saan itse tehdä näistä itselleni jotain kivaa! Jipii!

Manse ei kuitenkaan pettänyt, vaan Vapriikin näytttely terrakottasotilaista oli käymisen arvoinen. Tampere on kyllä ihana kaupunki. Jos jonnekin muuttaisin, muuttaisin ehdottomasti sinne.

Se on kohta joulukuu

Haluaisin aina hypätä marraskuun yli. Tänä vuonna lokakuu tuntui vielä inhimilliseltä luonnon kirkkauden ja kauniiden päivien takia, mutta kyllä marraskuu tulikin sitäkin kamalampana vasten kasvoja. Yleensä marraskuun saapuminen on tarkoittanut joulun lähestymistä ja se jos mikä on ollut minulle kamala ajatus. En ole ollut jouluihminen sitten lapsuuden, ja siksi kaikki jouluun liittyvä on ollut meillä melkein kirosanan asemassa.

Jo viime vuosi oli paljon helpompi. Laitoin jouluvalot ajoissa ikkunaan ja keskityin lahjojen tekemiseen. Tänä vuonna ajattelin yhdistää sekä marraskuu-ahdistuksen että joulunodotusinnostuksen koristelemalla kodin jo ennen Tuomiosunnuntaita. Eli vähän niin kuin kauppojen aikataulussa. Paitsi että kaupat aloittivat jo lokakuussa.

Meillä oli semmoisia kamalia, kullanvärisiä joulupalloja vuosien takaa. En oikein enää lämmennyt niiden käytölle, joten maalasin pallot liitutaulumaalilla ja hatut akryylimaalilla.

Pallo näyttää hieman pommilta, mutta kunhan se saa muutakin väriä päälleen, luulen sen sopivan ihan mukavasti meidän joulukoristuksiimme. Anteeksi kuvanlaatu, kameran viimeiset lataukset eivät antaneet kuvan tarkentua.

Saa nähdä millaiset näistä tulee. Tarkoitus oli ensin tehdä näitä, mutta päädynkin ehkä tähän. Koska maalasin liitutaulumaalilla, voin päättää vielä tekovaiheessakin millaisen pallon koristelen. Ostin varmuuden vuoksi myös muutaman glitterin, jos vaikka tänä vuonna semmoinen kimallus olisi ihanaa. Katsotaan.

Olen jo monta vuotta miettinyt blogilleni joulukalenteria, sellaista adventteihin keskittyvää. Olisiko siinä mitään ideaa? Toisiko se blogiin jotain toivottua?

Se lupaamani bolero-postaus

En oikein osaa sanoa kutsuisinko tätä boleroksi. Ehkä hartiahärpäke olisi jännempi ja parempi sana. Tämän vaatteen kuvaaminen on myös äärimmäisen haastavaa yksin, joten joudutte kuvittelemaan miltä se näyttää päällä.

Näin jossakin blogissa kuvan suorakaiteenmuotoisesta hartiahärpäkkeesta joka laskeutui selkään, ja innostuin. Arvatkaa vaan laitoinko sitä blogiosoitetta kuitenkaan talteen? No en. Idea ei siis ole omani. Otin ensimmäisen edes vähän asiaan soveltuvan langan varastoista ja posottelin menemään. Lanka on vuosia sitten ostettu Menitalta alennuskorista, koska valkoinen sisälsi värivirheitä seistyään näyteikkunassa. Puikkoina toimi viitosen pyöröpuikko ja silmukoita loin niin pitkälle kuin varaamani lanka riitti.

Kun lanka oli tarpeeksi lopussa ja kaistale näytti tarpeeksi isolta, päättelin ja ompelin pitkät reunat osaksi kiinni. Siis ihan peruskauraa. Blokkasin ja hellin hieman kovakouraisesti, ja nyt minulla on ihana kotihartiahärpäke. Toki hihoista tuli vähän isot, mutta luulisin kuminauhan auttavan tässä hommassa. Kaikkein ihaninta on kun on villaa yllä. Ei tarvitse palella. I-ha-naa!

Sitten jotakin ihan muuta. Veljeni nimittäin toi tulijaisiksi matkaltaan lankaa. Veli on kovin tietoinen siitä että neulominen on minulle elämäntapa. Minä taas olen tietoinen siitä että veljelläni on tapana ostaa vahvoja värejä ja käyttää niitä taiteen tekemiseen.

 Sain siis kerän varoituskeltaista lankaa. Ensin luulin kokonaan akryyliksi, mutta tuohan on puoliksi merinovillaa! Ensisäikähdyksen jälkeen olenkin pyöritellyt kaikenlaisia vaihtoehtoja mielessäni. Tuostahan saa vaikka mitä aikaiseksi. Isoveli on kyllä ihana.

Taivaansiniset

Näiden sukkien kohdalla nautiskelinkin hieman pidempään. Aloitin nämä jo ehkä alkusyksystä, mutta vasta lauantaina sain langat pääteltyä ja sukat blokkautumaan. Jossain vaiheessa vähän tökkikin, mutta onneksi jaksoin loppuun asti. Nämä ovat ihanat.

 Kesävaihdossa saatu Sukka-Puffa pääsi siis ihan tavallisiksi sukiksi. Tämän langan väri on niin ihana, että en osannut päättää minkäänlaista kuviota sen tuomiseksi esiin paremmin. Ihana taivaansini ja vaeltelevat pilvet tekevät tästä harmaasta marraskuusta hieman helpomman. Voi kun tällaisia piristyssukkia voisi tehtailla useamminkin!

Vielä olisi kuvaamatta lokakuisia neuleita. Ainakin boleron verran. Ja onhan noita uusiakin juttuja puikoilla. Katsotaan kummat ehtivät ensin kameran eteen.

Raitaa ja väriä

Päätin tehdä sukkia langoista joita voisi raidottaa ja joista ei jäisi kovin paljon jäljelle kun sukat ovat valmiit. Raitojen kanssa nautin neulomisesta, sillä niistä näkee melko helposti edistymisen. Välillä olen nautiskelijan sijasta suorittaja ja sukkien kohdalla suorittaminen onnistuu.

Näihin sukkiin sujahti valkoista Siljaa ja punaista Nallea. Valkoista jouduin etsimään keskeneräisestä työstä jota purin. Nallea taas tuntui löytyvän vähän joka puolelta. Muutamia grammoja molempia jäi vielä käyttöön.

Puikot taisivat olla 2,5 ja jälki oli ensin melko peltistä. Kastelun ja pingotuksen jälkeen näistä tuli kuitenkin todella pehmeät. Koon 36-37 sukat oli hyvä tehdä ja oli jännä tehdä pitkästä aikaa jonkin muun kuin oman jalan kokoiset sukat.

Valmiiksi sain myös musta-valkoraidalliset sukat. Valkoinen taisi olla luonnonvalkoista Jannea ja musta lienee Viking Villeä. Näidenkin lankojen ostosta on hetki jos toinenkin..

Nelosen puikoilla ja kahden kerroksen raidoilla näistäkin muotoutui ihan mukavat sukat noin 39 koossa. Näille on mielessä jo ottaja, mutta katsotaan muistinko jalan koon oikein.

Seuraavaksi katsellaankin sitten yksiväristen sukkien menoa. Siitä myöhemmin lisää.