Vuosi 2014

Kaikissa blogeissa tunnutaan tähän aikaan vuodesta tehtävän kollaaseja ja itsetutkiskelua. Itse päätin nostaa muutamia tämän vuoden erilaisia huippukohtia esiin.


Vuoden kiinnostavin neulottava

Out of Gas. Tuo huivi jonka kanssa tuli kiire. Ja joka ilostutti uutta ylioppilasta.

Malli on mukava ja stressitön neulottava, ja sitä voi suurentaa ta pienentää oman fiiliksen ja langankulutuksen mukaan. Toiveissa olisi tehdä itsellekin tuommoinen, mutta vielä paljon isompi.


Vuoden lanka

 Tämä oli hankala kategoria. Siksi voittajiakin löytyi useita.

Tuo silmiin sattuvan keltainen merino-akryylisekoite oli omalla tavallaan vuoden huippuja. Sen kanssa taisteltiin ja voittokin tuli, ja sukat adoptoi kesän lopulla käly maksuksi kirppisvarauksesta. Monet olisivat sukat tästä langasta halunneet, mutta lopulta lanka riitti tasan yhteen pariin. Neulottavanakin ihan ok, kun miettii akryylin määrää.

Veto pääsee myös tähän kategoriaan voittajana. Hinta-laatu oli kohdallaan, värit juuri oikeat ja neuletuntuma ihana. Mitä sitä peruslangalta muuta voi odottaa? Tulisipa joku ja tekisi tällaista laatua myös markettilankoihin, ostaisin saman tien.

Kolmantena voittajana nostan kategoriaan jämälangat. Tavoitteeni vuodelle 2014 oli vähentää oman varaston kokoa ja onnistuin siinä sekä myymällä että neulomalla. Kovin paljon ostoksia tälle vuodelle ei ole kertynyt, siitä kertoo jo lankavaraston tiivistyminen kahteen laatikkoon kolmen ja puolen laatikon sijaan. Tiesin, että olemme jossakin vaiheessa muuttamassa tästä asunnosta, joten olen pyrkinyt vuoden aikana pienentämään kaikenlaisia varastoja ja myynyt eteenpäin minulle puhumatonta materiaalia. Kirpputoreilla olen tavannut monia mukavia ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua vähän kaikenlaista. Sekin on ollut hieno sivutuote tässä projektissa.



Vuoden käyttökelpoisin käsityö

Kyllä. Sukat. Ei tosin kovin yllättävä veto tämän blogin puolella.

Harmittelen vieläkin Vuorelman konkurssia, rakastuin tähän lankaan aivan liian myöhään. Peruskäytössä sukat ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka näillä on vaelleltu yliopiston käytävillä, istuttu jalat ristissä penkeillä, sairasteltu peiton alla ja neulottu sohvalla joululahjoja. Ihanat ne ovat, omat luottosukat.


Vuoden kovatöisin käsityö

Vaikka en tehnyt tätä yksin (enkä edes kokonaan tänä vuonna), oli Häälahja kaikkein kovatöisin projekti kuluneena vuonna. Yhdessä vaiheessa se oli vallannut koko olohuoneemme lattian ja mies joutui pomppimaan sen yli ja ohi samalla kun virkkasin ruutuja kiinni toisiinsa. Hääpari kuitenkin piti luomuksestamme ja samalla sain ilon tutustua muutamiin uusiin ihmisiin. Melkoinen projekti!


Vuoden uusi taito

Taitotasoni nousi monessa asiassa, mutta vuoden uusi taito on ehdottomasti maton kutominen. Vaikka matosta ei tullut täydellistä, se palvelee käytössä hyvin ja pääsee varmasti uuteenkin kotiimme tammikuussa. Toki mattoon liittyy myös tarina siitä, miten minusta tuli kummi kolmannen kerran. Kaiken kaikkiaan kiintoisa projekti, jossa todella ymmärsin kierrätetyn materiaalin potentiaalin.


Vuoden iloinen yllätys

Vuoden iloisimman yllätyksen tarjosi Puffala, jonka kanssa sain ilon tehdä töitä joulukuun loppupuolella. Sain kasvot useille nettitutuille ja kävin monen monta kiintoisaa keskustelua samalla kun sain promota Puffalan tuotteita. Toki oman osansa hommaa toi ihanien lankojen tuijottelu ja niiden osittainen kotiutus joulutorilta. Sosiaalisena persoonana nautin tuollaisista hetkistä, jolloin voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada kohtaamisista paljon. Myös myyjien yhteisö oli kiinnostava, erilainen kuin olin osannut odottaa. Sekin iloinen yllätys.

Täytyykin muuten jossain välissä näyttää kotiuttamani langat. Ihania!


Vuoden onnistuminen

Yliopistoon pääsy oli ehdottomasti tämän vuoden kirkkain onnistuminen. Sen kohdalla tein eniten töitä ja onnistuin. Vaikka pääsin sisälle hieman rimaa hipoen, olen onnistunut kovalla työllä kiitettäviin kurssiarvosanoihin. Luennoilla olen saanut myös neuloa, mikä on kovasti helpottanut kuuntelemista ja oppimista. Toivon että motivaationi tästä vain kasvaa, sillä aiheiden puolesta pääaineeni on oikea aarreaitta. Jotain kertoo motivaatiostani myös se, että odottelen jo tässä vaiheessa innolla sitä kun pääsen taas luennoille ja oppimaan.

Muita vuoden onnistumisia ovat oma silmukkamerkkini, joita sain olla myymässä. Palaute niistä on ollut kovin positiivista, joten jatkan niiden tekemistä varmaankin vielä ensi vuoden Etsyn kautta. Sitten täytyy katsoa miten veropoliittiset muutokset vaikuttavat kansainvälisen paikan toimintaan. Tällöin voisin uskoa, että myynti loppuu, sillä tuloni merkeistä eivät ole koskaan olleet suuria. Teen niitä ilosta ja pyrin pitämään hinnat kuluttajaystävällisellä tasolla. Mutta katsotaan.

Kolmantena onnistumisena voisin vielä mainita tämän blogin. Elämäni on vuoden aikana kääntynyt aivan päälaelleen ja onkin ihme, että olen saanut edes muutaman kirjoituksen valmiiksi tänä vuonna. Jokainen merkintä on siis ollut onnistuminen. Kiitos että olet jaksanut käydä ne lukemassa.


Millainen on sinun vuoden 2014 listasi?

Operaatio joululahjat osa 3: Aurinkosukat

Siskolleni pyrin täksi jouluksi neulomaan kahdet sukat. Toiset tein jo kesällä ja nyt oli näitten vuoro.

Alunperin idea lähti jämäkerien tuhoamisesta, mutta hyvin pian jouduin etsimään lisää tuota pehmeää, valkoista lankaa. Olen siitä unisukat tehnyt samaiselle siskolle aikoinaan ja jämistä raidoitin näiden sukkien varren. Keltainen on Siljaa, jonka kohdalla ihmettelen aina riittävyyttä. Tällä kertaa keltaista jäi vain pieni jämäkerä, joka päässee kälyni sukkien raidoiksi, kunhan joskus sovimme värityksestä.

Näiden kohdalla valmistuminen tapahtui muutamissa päivissä. Otin nämä mukaan aamukiireessä töihin ja hiljaisina arkiaamuina neuloin sukat valmiiksi. Mukava projekti, johon olen tyytyväinen.

 Kävi meillä ennen joulua myös niin, että 3D-tulostin lauloi muutamat piparimuotit. Niillä sitten muotoiltiin sukulaisille herkkuja, jokaisen oman tärkeän jutun innoittamana.

Kaikkea sitä tekeekin jouluisin!

Operaatio joululahjat osa 2: Jäinen joki

Olen tullut varovaiseksi neuloessani hieman tuntemattomammille ihmisille. Lankoni avovaimon joululahjaa varten teinkin alustavia kyselyitä langan väristä ja sukkien koostumuksesta, toki jalan kokoa unohtamatta.

Langaksi valikoitui ihana Puffalan Perus-puffa, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Vaikka kuinka mietin ja pohdin, tein nilkasta hieman liian pitkät, ja jouduin turvautumaan jämälankakerään sukkien valmiiksisaattamiseen. Kolmosen puikoilla valmista tuli nopeasti.

Tämä on nyt toinen Kalajoki-sukkien kokeiluni, enkä vieläkään ymmärrä miksen pidä kuviosta. Lanka oli ihanaa, väri oli ihana, työ eteni nopeasti, mutta. Kuviota en voinut jättää kesken ja Netflixin tuijottelu vei aina väärälle riville. Toisaalta kuvio oli liiankin helppo ja kyllästyin.

En nyt vaan osaa sanoa lopulta sitä syytä miksi tämä aina tökkii. Ehkä tämä kuvio nyt vaan ei ole minua varten, vaikka kaunis lopputulos onkin.

PopupILOn joulutori

Puffalan Tiina kyseli kesällä, josko pk-seutulaisia kiinnostaisi autella joulukuussa myyntihommissa. Ilmoittauduin mukaan, ja viime torstaista asti olen käynyt Helsingin Makkaratalolla PopupILOn joulutorilla myymässä Puffalan tuotteita. Pikku hiljaa myös asiakkaat ovat löytäneet paikalle, ja mikäs sen mukavampaa kuin myydä neulojille lankaa!

Neulojaksi lasken tässä myös itseni, nuo värit kun ovat kutsuneet sunnuntaista asti luokseen. Moni neuloja onkin ihastellut ja ostanut kotiinsa noita ilon tuojia. Samalla ollaan vaihdettu muutama sana. On ollut ilo nähdä nettituttuja livenä! Mielettömän siistiä. Nettiyhteisöt ovat antaneet minulle niin paljon vuosien varrella, että toivon jokaiselle samanlaista tukea arjessa. Yhteisöjen kautta olen käynyt mm. peliturnauksissa ulkomailla, löytänyt ystäviä ja saanut ihanan kummilapsen. Saati sitten kaikki se tieto ja taito, jonka olen omaksunut muiden kautta.

Olen ihastellut myös myyjien yhteisöä tuolla torilla. Näin aloittelevan folkloristin näkökulmasta yhteisön tutkiminen on toki aina kiintoisaa, mutta samalla olen yllättynyt siitä yhteishengestä, joka myyjien kesken vallitsee. Se on ollut mukava kokemus. Eilen opetin viereiselle saippua- ja kynttiläkauppiaalle Instagramin käyttöä. Molemmat olimme toki tästä innoissamme. Kaikenlaista olen konkareilta oppinut ja monenlaisia keskusteluja käynyt. Vieressämme oleva, virolainen kundikin on osoittautunut erittäin hauskaksi seuraksi, kunhan löysimme ensin yhteisen kielen! Toriyhteisö on myös selkeästi sukupolvet ylittävä yhteisö, neulojiakin löytyy monesta eri ikäluokasta. Iltaisin on hauska hassutella yhdessä ja heittää huulta. Huumori yhdistää pitkän päivänkin jälkeen.

En tietenkään voinut muuten olla ostamatta saippuakauppiaan omia tuotteita. Nuo kuppikakkukynttilät kun vaan halusivat meille kotiin. Hetihän niitä oli testattava, ja siististi palaa! Meille kotiutui tavoista poiketen pinkki kynttilä. Kiva piristysruiske näin pimeyden keskellä.

Tervetuloa siis sanomaan moi jos eksyt Makkaratalolle! Joulutori on avoinna sunnuntaihin saakka, kaikenlaista jännää ja ihanaa on myynnissä myös muilla, vaikka toki lanka onkin mielettömän ihanaa. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan omaa fiilistelyä. Opiskelijalle mukavaa duunia, jossa tapaa mielettömän ihania ihmisiä. Suosittelen.

Jouluvaihto 2014

Ravelryssä vaihdettiin taas paketteja. Pitkästä aikaa littyin joukkoon minäkin. Budjetilla 25e + postit oltiin liikkeellä ja totesin, että kyllä sen verran minultakin irtoaa tähän hommaan.

En tietenkään jaksanut odottaa oman pakettini avaamista jouluaattoon, vaan kun paketti saapui postiin, pistin miehen hakemaan sen ja kotona avasin ääntä nopeammin ihanan yllätyksen.

Kaikkein ihaninta oli toki tuo lanka, Handun okran väristä merinoa. Lääh. Sävy on niin kaunis, harmi ettei tuo galaktinen puhelin sitä suostu tallentamaan kunnolla. Heijastin lähtee treenitakin hihaan ja teetäkin pääsin maistamaan tuossa pari iltaa sitten. Minua oli selkeästi ajateltu ja miten tuo lanka osuikaan ihan ytimeen! Tähän aikaan kun kaipaan juuri tuota kaunista keltaista. I-ha-naa!

Tällä hetkellä neulonnan saralla tapahtuu lähinnä joululahjaksi meneviä juttuja. Parit villasukat odottavat kuvauspäivää, eli sitä kun olen ylipäänsä kotona. Kappas kun tällä hetkellä olen vielä kahdessa työpaikassa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Operaatio joululahjat: osa 1

Päätin tänä vuonna että teen osan lahjoista jälleen käsin. Koska mieheni tekee myös omat lahjansa itse, voi tätä joulua kutsua teeseitse -lahjasesongiksi.

Vältellessäni esseen kirjoitusta päädyin pyörittelemään paperinarupalloja. En suosittele hommaa kellekään. Kierteet tekevät minut hulluksi. Eikä lopputulos nyt niin tajunnan räjäyttävä ollut. Mutta tulipahan kokeiltua. En kyllä ymmärrä miten joku näitä päiväkoti-ikäisten kanssa haluaa tehdä. Sotkua tulee ihan kamalasti!

Sitten itse joululahjoihin. Sain muutama vuosi sitten nuoriltani joululahjaksi kulkusen, johon he olivat maalanneet poke-pallon. Päätin että tänä vuonna jatkan ideaa hieman isompiin kulkusiin. Ostin Hobby pointista itselleni tussit joiden piti olla peittäviä ja pysyviä, mmutta lopputuloksen näette kuvassa. Valkoinen vaatii lisäpaikkailuja melko paljon. Maalamisen lisäksi pinta on pakko lakata, koska maali lähtee koskettamalla pinnasta irti. Pöh ja pah. Akryylivärit kunniaan ensi kerralla.

Tuo alempi onkin sitten toinen joululahjaidea. Lasinaluset on tehty tällä ohjeella ja niiden saaja pitää todella paljon Kapteeni Amerikasta. Mikäs sen parempi lahja kuin Kapun kilpisetti. Lankana käytin Fiina-Neuleesta hankkimaani Scahachenmayr nomotta Cataniaa, joka taipui hieman vältellen tähän muotoon. Virkkaaminen ei myöskään ole minun juttuni pidemmän päälle, niska ja hartiat ovat aivan jumissa. Mutta toivottavasti lahjan saaja pitää näistä.

Jossain vaiheesas pitäisi varmaan kertoa Tampereen kädentaidon messuistakin. Harmi vaan, että olen valoisaan aikaan aina koulussa tai muualla, en koskaan ehdi kuvata ostoksiani oikeassa valossa. Toisaalta, toinen vyyhdeistä on jo puikoilla, joten ehkä odotan valmiisiin tuotoksiin..

Mitä tulikaan tehtyä

Päivitysten välit senkun pitkittyvät. Se on kummallista, sillä tuntuu että neulon ja teen koko ajan jotakin. En osaa sanoa onko se pelkkää harhaa, sillä kovin paljon kuvattavaa ei ole ehtinyt kertyä.

Jännä tilanne täällä meillä kuitenkin on. Meille nimittäin muutti hieman yllättäen 3D-tulostin! Mieheni tulostelee sillä kaikenlaista testatessaan sen ominaisuuksia, joten meille on muuttanut asumaan melkoinen määrä erilaisia pieniä asioita.

Tällä olisi tarkoitus jossain vaiheessa tehdä omaakin tuotantoa, kunhan koneen toimintoihin tottuu. Saattaa siis olla että jatkossa ainakin osa silmukkamerkkiseteistäni on osittain printattu kotona! Melko hurjaa sanoisin.

Kävimme pikareissulla Tukholmassa muutama viikko sitten ja tuliaisiksi ostin pieniä joulupalloja. Inhoan joulua, mutta tänä vuonna yritän panostaa positiivisiin ajatuksiin, joten hankimme minikuusen jo marraskuussa. Asiaa auttoivat myös nuo älyttömän suloiset pallo, joita paketissa tuli kolmen tuon kokoisen kuusen koristustarpeisiin. Taustalta löytyvä myös viime joulun liitutaulupallot, jotka vielä odottavat lopullista joulun sijoitustaan.

Tällä hetkellä valmistelen kaikenlaisia jouluasioita ja kirjoitan esseitä. Luettava määrä 25 opintopisteen suorittamiseen yhdessä periodissa on melkoinen, mutta onneksi läsnäolopakollisilla luennoilla saa neuloa. Kyllä tämän syksyn jälkeen huokaisen helpotuksesta, vaikka tipunkin pelkkien tukien varaan. Ei ihminen ihan näin paljon uusia asioita jaksa vuoden sisään.

Ne ihanat luottosukat

Elokuusta asti olen neulonut itselleni villasukkia, joita voin sitten syksyn ja talven aikana käyttää yliopiston käytävillä ja kirjastossa. Langat kävin ostamassa kesällä Villavyyhdin loppuunmyynneistä ja yllätyin itsekin värivalinnoistani.

Pinkkiä ja harmaatahan niihin sitten neuloutui. Ja pitkällä aikavälillä. Ne ovat kuitenkin ihanat perussukat hieman omaperäisemmillä raidoilla. Ja tykkään hirmuisen paljon! Puikkoina käytin kolmosia, lyhyitä ja metallisia. Nautinnollista.

Saumat tein sukan sisäsyrjälle, joten nekään eivät haittaa menoa. Lanka on siis Vuorelman Vetoa, joka harmikseni näyttää olevan katoava luonnonvara Vuorelman konkurssin myötä. Yritän saada tätä lankaa kuitenkin hupeneviin varastoihini sen verran, että muutamat muutkin sukat joskus tekisin. Nykyisellään kun Vetoa taitaa löytyä vain yhteen pariin sukkia.

Onhan nää aika kivat. Raidatkin on parhaat. Jokin näissä väreissä tekee mieleni iloiseksi ja näitä käyttäessä esseetkin varmaan valmistuvat nopeammin ja laadukkaammin. Toisaalta, ensimmäisestä tentistä vetäisin parhaan mahdollisimman arvosanan, joten ei tämä opiskeluelämä nyt ihan huonosti lähtenyt käyntiin.

#karkkineule

Päätin neuloa sponsoroituun kisaan. En kovin lämpene edelleenkään Novitan langoille, mutta ideana karkkien neulominen neuleeseen inspiroi. Siispä kävin ostamassa pari kerää firman lankaa ja pistin ideat puikoille.

Ajattelin hieman eri tavalla kuin monet muut leikkiin lähteneet. Totesin, että Marianne, Kettukarkit ja salmiakki on jo niin nähty, ja lähdin Lontoon rakeiden suuntaan. Ensin tarkoituksena oli tehdä kuviota, mutta muutaman kokeilun jälkeen totesin, että raidathan on se mun juttu. Miksi siis väistellä kohtaloa.

Niin kuin ehkä huomaatte, menin ostamaan lilaa kahdesta eri värierästä. Arvatkaa kuinka paljon otti päähän. Olen tottunut asioimaan lankakaupoissa, jossa myyjä vielä tarkistaa erät kassalla, mutta eihän marketin kassa sitä tietenkään tee. Kiireessä siis sattui ikävä virhe. Mutta toisaalta, en lähtenyt voittoa tavoittelemaan, vaan ihan huvin vuoksi neuloin. Tuskin nämä sukat siis roikkuvat Tampereen kässämessuilla näytteillä. Nämä kun menevät käyttöön heti, sillä keskeneräinen työ herätti yhdessä ystävässä sen verran iloiset reaktiot. Kyllähän sukat on pakko käyttöön saada.

Lankana käytin Woolia ja puikot olivat 2,5mm bambut. Koko ajan pelkäsin että ne katkeavat. Mutta eipä katkenneet! Ehkä nyt ehdin neuloa itsellenikin ne sukat loppuun, jotka jo elokuussa aloitin. Tai sitten pitää tehdä yksi kettupuuhka yksille sitseille johon ilmoittauduin..

Isoon ja pieneen päähän

Blogi on kokenut pitkän tauon valmiiden neuleiden suhteen ja piti oikein tarkistaa milloin olen viimeksi kirjoitinkaan valmiista projektista. Elokuussa. Pah.

Kummilapsi saapui yllättäen ja etukäteen maailmaan kesällä, ja lupasin aikoinaan neuloa lapselle talvihattuja. Tein tietenkin liian pienet hatut, koska pienen piti olla talven kohdalla paljon pienempi. Noh, ei muuta kun uusi pipo tulille.

Aviatrix valmistuikin nopeasti Dropsin Alpacasta, kaksinkertaisesta langasta. Ohjekin oli helppo toteuttaa, joten kaikenkaikkiaan nopea homma. Toivottavasti hattu vielä mahtuu kun taas nähdään.

Tämän syksyn kylmät ilmat ovat tullee minulle yllätyksenä. Totesin omistavani pelkkiä talvipipoja ja hätäisenä päätöksenä ostin pari kerää alpakka-silkkiä, josta toinen kerä muovautui norjalaiseksi pipoksi. Olihan tuo nyt helppo ohje, mutta kuten joskus aiemminkin kokeilin, ei tuo malli vaan millään sovi omaan päähän. Mutta sillä nyt silti mennään. Ja lanka on toki ihana.

Tein myös Asunnottomien yöhön sukat. Seiskaveikasta. Not so nice. Mutta lopputulos oli onneksi ihan ok. Jossain vaiheessa valmistuu myös muutapa sukkapari lisää sekä yksi ihana alpakkainen huivi. Syksy on kuitenkin melko ruuhkaisa, koska duunissa pitäisi käydä vaikka opintopisteitä olen ajatellut saalistaa nelisenkymmentä. En oikein tiedä miksi yritän tätä kaikkea.

Asunnottomien yö 2014

Onko villasukkatuotannossasi ylimääräistä? Oletko erityisen etevä neulomaan isompien jalkojen villasukkia? Tässäpä oiva tilaisuus auttaa (lainaus suoraan FB-eventin sivuilta):

Tämä on sinulle, jolla on lämmin sydän ja varpaat sekä halu auttaa heitä, joilla ei välttämättä näin ole. Asunnottomien yö järjestetään valtakunnallisesti 17.10.2014 ja siinä tapahtumassa villasukat päätyvät 100% varmasti todelliseen tarpeeseen.

A-klinikkasäätiö haastaa kaikki mukaan Asunnottomien yön villasukkakeräykseen. Tavoitteemme on kerätä vähintään 1000 paria uusia miesten ja naisten villasukkia jaettaviksi eri kaupungeissa ympäri Suomen tuolloin Asunnottomien yönä 17.10. Mikäli haluat osallistua talkoisiin, laita puikot viuhumaan ja valmiita sukkia/sukkalankoja tulemaan:

A-klinikkasäätiö/Sukkakeräys
Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki

Postittamisen sijaan sukkia voi myös tuoda A-klinikkasäätiön keskustoimistolle Länsi-Pasilaan tai muihin säätiön yksiköihin, joita löytyy mm. Hämeestä ja Länsi-Suomesta. Huomioithan, että suuri osa esim. A-klinikoista on kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä. Pystymme siis järjestämään keräystä vain A-klinikkasäätiön toimipisteissä, joiden yhteystiedot löydät täältä: http://bit.ly/1slFCrx

Kävin muutama viikko sitten luovuttamassa oman ylituotantoni Pasilaan. Vastaanotto oli äärimmäisen mukava ja sain kuulla vähän homman taustoja. Nostan hattua, tämä kun ei ole mikään pr-projekti vaan aidon ihmisen aito ajatus kodittomien elämänlaadun parantamisesta. Pienistä teoista.

Kodittomuus on lähellä sydäntäni, sillä olen nähnyt läheltä mitä kodittomuus voi olla. Lohdutonta on katsoa toisen luisua ja yrittää sitä hidastaa. Ja miten voimattomalta läheisestä usein tuntuu kaikenlaisten tilanteiden pyörityksessä. Kodittomuus ei ole vain yhden ongelman lopputulema, vaan yhä enenevissä määrin kodittomuus on sattumien ja huonon onnen solmu, jonka avaaminen vie aikaa. Asunnottomien arvioitu määrä liikkuu yli 7000 ihmisen hujakoilla (linkki), mutta kouluaikoina kuulin epävirallisen arvion olevan jopa 10 000 ihmistä. Tämä luku sisältäisi myös ne ihmiset, jotka asuvat ystävien, perheenjäsenten ja tuttujen luona vailla vakinaista asuntoa.

Tiedän ettei parilla villasukkia voida lopettaa kodittomuutta, mutta ehkä jonkun kodittoman varpaat palelevat ensi talvena hieman vähemmän. Pienet teotkin kannattavat. Tervetuloa mukaan tekemään hyvää.

Nurmilintu

Joskus tuntuu siltä että joku neuleohje vaan kutsuu luokseen. Näin kävi Nurmilinnun kanssa. Kutsu oli jopa niin kova, että otin ensimmäiset langat käteen jotka omasta varastosta tuli mieleen. Ei mikään järkevä ratkaisu näin jälkikäteen ajateltuna.

Kuva on ihan killissä, mutta lopputulema on kuitenkin näkyvillä. Kesken pikakuvaussession nimittäin alkoi satamaan vettä ja tämä kuva oli ainoa edes lähelle tarkka tästä saavutuksesta.

Tein tietenkin virheen ensimmäisessä pitsikerroksessa, mutta en jaksanut enää kuumepäissäni korjata virhettä. Olin unohtanut lisätä silmukan edellisen kerroksen lopussa ja se kostautui saman tien.

Lankana käytin Lumoavan Langan loppuunmyynnistä ostamiani Rowanin Purelife Revivea, joka on kyllä vieläkin mukava lanka neuloa kesäkuumalla. Ja voi kun se asettuu muotoonsa niin nätisti blokatessa! Puikkoina käytin nelosen kulmikkaita puikkoja. Tuli ihan hyvännäköistä pintaa näillä välineillä.

Nurmilintu on kyllä minusta varsin nopea ja helppo ohje, jota oli ilo neuloa. Voi olla että teen vielä toisenkin, kunhan löydän sopivan langan. Revivet näyttivät kerällä harmaalta, mutta neulepintana väri muuttui sinertäväksi. Harmaalle olisi ollut käyttöä, mutta sinisen kohdalla täytyy vielä miettiä uusiksi. Ehkä näin loppukesän lämmikkeeksi kuitenkin kelpaa.

Tällä hetkellä poden mystistä tautia joka saa keuhkot kipeytymään ja olon vetämättömäksi. Onneksi töitä voi tehdä myös etänä ja Netflix-suosituksia on sadellut vähän joka puolelta. Kyllä se tästä vielä.

Projekti eka matto

Täytyy myöntää, että maton tekeminen oli oikein mukavaa puuhaa. Olisi toki ollut helpompaa kutoa viileämmällä ilmalla, mutta toisaalta valmista tuli näinkin. Melkosta puuhaa!

 

Eilinen päivä meni käytännössä kokonaan kutomiseen. Pieniä taukoja lukuunottamatta vietin koko päivän kutoen. Halusin saada valmista aikaiseksi ja se näkyy lopputuloksessa. Heitot jäivät kireälle ja matto näyttää kapenevan loppu kohden.. Mutta olen silti ylpeä. Tajuan nyt paremmin mistä on kyse. Tässä vaiheessa Oltiin jo loppumetreillä. Ja hartiat ihan jumissa.

 Tilat olivat pienet mutta toimivat. Tällainen lihava rouva tosin joutui hieman ahtautumaan, sillä toisella puolen oli tilaa ehkä nelisenkymmentä senttiä toiseen kutojaan. Ei se tosin menoa haitannut. Nurkassa oli ihan mukava kutoa kun sai tavarat tuonne seinän viereen.

Matto tuli kotiin aamusella ja muutaman hetken solminkin sitten hapsuja..

..ja siinä se sitten roikkuu, ensimmäinen omatekemä mattoni.Värityksestä tuli aika onnistunut. Kannatti suunnitella. Ja tehdä. Suunnitelmissa on jo paluu kudonta-asemalle, kunhan selkä ja aika antaa taas periksi.

Helleviikkojen loistoidea

Varasin ajan kudonta-asemalle. Ajattelin, että kesällä olisi hienoa oppia tekemään matto. Kun nyt kerrankin on aikaa.

Tänään sitten tein mattoa vaatimattomat yhdeksän tuntia. Käsivarret huutavat tuskasta ja molemmissa kämmenissä on rakkoja. Ilma ei kulje asemalla eikä kotona mihinkään suuntaan. Ja aamulla pitäisi taas herätä aikaisin tekemään, sillä ei sitä mattoa tule valmiiksi jollei sitä tee. Eikä puiden käyttö ilmaista kuitenkaan ole (vaikkakin suhteellisen halpaa kun miettii mitä kaikkea sillä saa, ohjaaja on nimittäin kovin kätevä kun ei itse tarvitse loimea laittaa).

Vaikka on infernaalisen kuuma ja vaikka joka paikkaa särkee. ymmärrän vallan hyvin miksi maton kutominen on niin mukavaa. Työ etenee joutuisasti (varsinkin kun tajuaa ne pienet jutut) ja homma on suhteellisen mutkatonta helpoimmillaan. Samalla voi kuunnella äänikirjoja tai jutella toisen kutojan kanssa. Tykkään.

Mietinkin, että olisikohan minusta tullut ihan kelpo maatilan emäntä entisaikaan. Ainakin hallitsen muutamat perustaidot. Noh, jos jääkausi yllättää, olen valmistautunut. Ei tule kylmä ensi talvena sitten millään. Tosin se saattaa johtua myös siitä että kolmelta aamuyöllä kämppämme hohkaa lähes kolmessakymmenessä asteessa. Argh.

Kesäloman raidalliset

Lupasin näyttää muutamat valmistuneet sukat. Tässähän niitä!

 Jälleen langat löytyivät omasta, ehtymättömästä varastosta. Kolmepuolen puikoilla ja suht paksulla langalla neulominen oli suorastaan huimaavan nopeaa verrattuna muihin viime aikaisiin neuleisiin.

Tummat, hyvät, ihanat. Pesu teki sukista pehmeät. Tekisi mieli pitää nämä itse, mutta katsotaan josko joku ne huomenna ensin ostaisi. 39-40 -kokoiset näistä lopulta tuli.

 Näistäkin tuli liian kivat. Vähän harmittaa kun tein nämäkin myyntiin.

Nagano ja Silja lankoina on helppo yhdistää ja hallita. Testasin näiden kanssa Hiya Hiyan puikkoja ja voi että! Ne on superkevyet ja ihanat! Eihän niitä voi päästää käsistä!

Tuo alla oleva laatikko päällysti melkein itse itsensä. Väri ei ole ihan sitä mitä haluaisin, mutta menee säilytyksessä ja muussa hommassa. Huomenna loota lähtee mukaan kirppikselle. Tällä hetkellä sisällä on sukkapuikkoja, pyöröpuikkoja ja pientä jännää sälää. Huomenna laatikon lähistölle parkkeeraa myös silmukkamerkkejä. Ja vaatteita. Ja mukeja ja kannuja ja neulekirjoja. Ja lankoja. Ja vaikka mitä muuta. Kaksi Ikea-kassillista tavaraa lähtee siis mukaan. Jos satut pyörimään pk-seudulla, poikkea Lippulaivan kirppiksellä. Meidän pyödän tunnistaa villasukkakasasta ja halvoista hinnoista.

Haaste: 11 asiaa

Hilppa meni ja haastoi minut jo toukokuussa, mutta kappas. Huomasin vasta nyt. Eipä tuo haittaa, vastataan vähän myöhässä.

Haaste:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetuille.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettujen tulee haastaa 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Innostun helposti. Minut saa siis ylipuhuttua kaikenlaisiin tempauksiin mukaan melko helpolla.

2. Olen vasenkätinen. En osaa tehdä oikein mitään oikealla kädelläni. Se on vähän säälittävä reppana.

3. Osaan myös soittaa erilaisia soittimia. En erityisen loisteliaasti, mutta hallitsen säestämisen taidon ainakin kahdella instrumentilla.

4. Pitkäaikainen haaveeni toteutui tänä kesänä ja pääsin sisään yliopistoon. Minusta tulee isona maisteri. Todennäköisesti työtön sellainen. Mutta maisteri kuitenkin.

5. Olen kiinnostunut historiasta ja erityisesti 1900-luvun sotien kulusta. Pyrin ymmärtämään miksi.

6. Rakastan tähtitaivasta syksyisenä yönä.

7. Rakastan myös huvipuistoja ja lentokenttiä. Niiden tunnelmaa.

8. Jos saisin valita, matkustaisin suurimman osan vuodesta ulkomailla tutustumassa eri maiden kansalaisten tapoihin.

9. Yksi unelmani on työskennellä pakolaisleirillä siellä olevien nuorten hyväksi.

10. Minua kuvataan usein kuuntelevaiseksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi.

11 kysymysta minulle:

1. Pitkät puikot vai pyöröpuikot?
Pyöröilla neulon mieluummin. Ne on helpompi kuljettaa mukana ja ne menevät pieneen tilaan. 

2. Mikä vuodenaika olet mielestäsi ja miksi?

Olen varmaan vähän kaikkea. Mieleltäni olen kesä, mutta symppaan syksyä. Syksy on ihanaa aikaa, koska silloin aukeaa aina uusia mahdollisuuksia. 

3. Onko lasi puolityhjä vai puolitäysi?

Lasissa on aina jotain. Se on tärkeintä.

4. Voileivässä juusto makkaran alle vai päälle?

Juusto päälle, tietenkin.

5. Osaatko olla kärsivällinen puhelinmyyjien kanssa?

Hyvä ystäväni teki kesän verran töitä puhelinmyyjänä. Sen kesän jälkeen olen ollut kohtelias jokaiselle myyjälle.

6. Miksi bloggaat?

Hankala kysymys. Miksi bloggaan käsityöblogia, lienee tarkempi kysymys. Pidän siitä. Blogi luo deadlinen tuntua neulomiseen. Ei liikaa, mutta tarpeeksi. Saan siis paljon enemmän aikaiseksi kun tiedän että blogi kaipaa kirjoituksia. Ja onhan se mukavaa noin muutenkin. Jokaisesta käsityöstä jää muisto vaikka sukat kuluisivatkin loppuun tai ne lähtisivät lahjaksi.

7. Luetko neuleohjeen kokonaan ennen kuin aloitat tekemään?

Harvoin. Vain jos se erikseen mainitaan ohjeen alussa.

8. Pelkäätkö ukkosta?

En. Tosin saan ilmanpaineenvaihteluista päänsärkyä.

9. Kolme tärkeintä asiaa jotka otat mukaan matkalle?

Rahaa, passin ja kännykän.

10. Mitä ruokaa/ruokatarviketta siulla on aina jääkaapissa?

Ketsuppia tai sinappia. Opiskeluaikana söin paljon pelkkää makaronia ja ketsuppi teki siitä siedettävämmän makuista.

11. Neulotko yhtä asiaa kerrallaan vai onko monta projektia tekeillä samaan aikaan?

Projekteja on varmaan kymmenen nurkilla menossa koko ajan. Epämääräisen pitkän ajan. Sitten ne kaivetaan taas hyllystä ja aloitetaan. Tai puretaan.

Haastaminen ei koskaan ole ollut minun juttuni. Sori, näin se vaan on. Kuvituskuvat semirandomisti valittuja napsaisuja viime vuosilta. Ensi kerralla kuvia viikolla valmistuineista sukista. Promise.

Tuu moikkaamaan!

Varasin juuri parin kaverin kanssa pöydän Espoossa järjestettävään kirppispäivään. Aion myydä varastostani niitä neuleita jotka eivät ole löytäneet vielä kotia ja pistää halvalla kiertoon niitä neuleita jotka ovat jääneet vähälle käytölle. Tarkoitus on myös saada lankalaatikoista mukaan ne langat jotka eivät vaan puhu ja myydä ne sopivalla summalla eteenpäin. Lisäksi tuon paikalle myös silmukkamerkkejä, joita ajattelin myydä yksittäin. Jos siis ole ihastellut merkkejä ja haluaisitkin vain muutaman, tule viikon päästä sunnuntaina kirppikselle! Sääkin saattaa meitä helliä, tällä hetkellä on luvattu aurinkoa ja lämmintä. Tervetuloa mukaan!

PS. Etsy-kaupassani on menossa tämän kuun ajan tyhjennys. Koodilla SUMMER2014 saa 15% alennuksen kaupan tuotteista. Tämän jälkeen kauppa jää todennäköisesti pienelle tauolle opiskelujen aloittamisen vuoksi.

PPS. Olen neulonutkin. Aika paljon. Ja katsonut Netflixiä.

Aivan, ne ovat villasukkia.

En ilmeisesti neulo enää mitään muuta kuin villasukkia.

Ihanaa, tiukkakierteistä lankaa ei etsinnöistä ja huuteluista huolimatta ilmestynyt varastooni, joten korvasin ajatuksen ihan tavallisella, kaksinkertaisella Siljalla. Varpaat ovat toki vähän tönköt, mutt ainakin ne kestävät. Ja tuo oranssi lanka! Mikä nautinto! Jalkaan sukat ovat passelit 39-40 numeroiset ja ihanat. Tykkään.

Jämälankaraitasukatkin tulivat valmiiksi. Muutamia nöttösiä lankoja vielä jäi, osa sujahti sukkiin kokonaan. Näistä sain 36-37 -kokoiset sukat. Mukana on niin ihkua kuin peruslankaakin, ja ainakin värit näyttävät pirteiltä yhdessä. Näitä oli pakko tehdä samaan aikaan, sillä halusin raidoista saman mittaiset ja pelkäsin käyttäväni muutaman värin täysin loppuun jo ensimmäisen sukan kohdalla. Niinpä siirtelin sukkia puikoilta toisille. Mutta hyvä tuli! Ja jämälankapurkit mahtuvat taas kiinni.

Ihana, lämmin kesä on vihdoin tullut auringonpaisteineen. Nautin siitä täysin siemauksin makoilemalla parvekkeella, neulomalla ja käymällä kävelyillä. Ah. Työttömän arki on kesällä ihan siedettävää.

Ihan vaan piti vilkaisemassa käydä..

Kuulin viime viikolla, että Villavyyhti lopettaa toimintansa. Tästä inspiroituneena suuntasin tänään kohti kivijalkakauppaa ajatuksena käydä vilkuilemassa hyllyjen sisältöä.

No joo. Eihän se mennyt niin että lähtisin pois tyhjin käsin. Ostin kokeiluun puikot, koska kaikki kolmosen lyhyemmät puikot ovat kiinni jossain työssä. Ja noita puikkoja on kehuttukin. Kuka nyt ei tarvitse kuutta settiä kolmosen puikkoja?

Samalla lankalakkoilu kaatui. Pinkki ja harmaa vaan kutsuivat luokseen ja huutelevat syksyn sukiksi.  Veto on juuri passelia peruslankaa ja oikeasti nuo kaksi väriä sopeutuvat huomattavasti paremmin toistensa läsnäoloon. Haaveilenkin pitkistä sukista jotka pilkahtelevat saappaiden varresta..

Syksy se vasta onkin jännää aikaa. Nähkääs, elämänmuutos tulee olemaan suuri:

Elämä on just nyt aika mukavaa.

How I met your mother -maratooni

Juhannuksesta alkaen olen katsonut aivan liikaa Netflixiä. En kuitenkaan osaa enää katsoa oikein mitään televisiosta ilman neulomista, joten tässä viikon aikana on tullut neulottua yhtä sun toista.

Jep. Ne sattuvat silmiin. Ei ehkä ihan noin paljon, mutta silti.

Ehkä myös matto sattuu silmiin näissä kuvissa. Täällä etelässä on satanut koko päivän ja valtava pilvimassa on tukkinut taivaan, joten kuvia jouduttiin muokkaamaan jonkin verran. Tosin värin on aika lähellä aitoa.

Kerä Mondial Merinos Extraa löysi tiensä kotiini veljeni kautta, joka kävi koulumatkalla keväällä. Jotenkin lämpenin langalle ja harkitsin pitkään mitä kaikkea väristä olisi voinut tehdä. Päädyin kuitenkin sukkiin. Ensin ajattelin myydä nämä, mutta katsotaan päätyvätkö ne nyt kuitenkin omiin jalkoihin. Jotain kiehtovaa näissä on. Näitä on neulottu riparilla, sairaalassa ja erinäisissä muissa paikoissa, ja ne valmistuivat lopulta juhannuksen loppumetreillä.

Seuraavaksi puikoille pääsivät nämä. Omistan kuitenkin vain yhden kerän Frog Treen Pediboo -lankaa ja kuten arvata saattaa, toinen sukka jäi hieman kesken langan loputtua. Tiesin tämän todennäköiseksi vaihtoehdoksi, mutta en omista tällä hetkellä muuta tiukkakierteistä lankaa, joten yritän kovasti kerjätä jostakin pientä nöttöstä saadakseni nämä valmiiksi. Ärsytys on kova, sillä lanka on i-ha-naa! Mutta näihin palaamme kunhan saan tiukkakierteistä, oranssiin sopivaa lankaa käsiini.

Nämä aloitin tänään. Juhannuksena aloittamani How I met you mother -maratooni on jo kahdeksannessa kaudessa ja alan olla epätoivoinen tuon oman varastoni kanssa. Onneksi jämälangat huutelevat aina välillä päästä puikoille. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Katsotaan riittääkö lanka sellaisiin sukkiin jotka itse haluaisin. Ihkuraitasukat kun tekivät viimeisen reissunsa leirillä. En jaksanut enää paikata sukkia, kun neljäs reikä lähes samassa kohdassa sai pohjan tuntumaan ikävältä jalkojen alla.

Muutama päivä vielä ja saan tietää olenko syksyllä yliopiston kirjoilla vai aloitanko jotain aivan muuta. Siitä lisää tuonnempana.