Tänään on helpompi hengittää

Aurinko paistaa ja ulkona on juuri sopivasti lunta narskumaan kengän alla. Pipon voi painaa korvien peitoksi ja huiveja saa pitää sekä sisällä että ulkona ilman tuhahduksia. Villasukatkin mahtuvat juuri sopivasti kenkiin ja kylmillä firman kivilattioilla on mukava tapsutella värikkäillä raitasukilla.

Monet neuleet ovat siis päässeet käyttöön lumen tultua. Yhdet villasukat jouduin jo paikkaamaankin kovan käytön seurauksena pohjasta. Kaipaan lähinnä pitkää villatakkia, jonka virkaa ehkä tuo Still light valmistuessaan paikkaa. Kohta ollaan jo taskuissa ja helmassa. Kun vaan ehtisi joskus neuloa pidempään.

Tässä tosin ikiaikaa sitten otettu kuva. Odotti sekin aika pitkään blogiin pääsyä..

Jouluun vielä palatakseni: Unohdin näyttää hienon lahjani käytössä. Mies tilasi minulle siis vyyhdinpuut. On se vaan kiva mies.

Jotenkin tänään on helpompaa hengittää. Tein suuria päätöksiä ja ehkä kohta alan nauttia niiden hedelmistä. Kevät on kuulkaa hieno asia.

Pieni ja ihana

Little Ancolie oli loppuvuoden neulotuin juttuni. Jopa siinä määrin, että päättelin sen kolmeen kertaan. Valmista oli kuitenkin saatava, joten viimeinen (aivan liian löysästi päätelty) versio sai luvan toimia.

On aina kovin haastavaa saada nelivuotias kokeilemaan vaatteita. Saati sitten saada hänet joka viikko kokeilemaan, varsinkin kun lapsi ei ole oma. Itseäni jäi vähän harmittamaan hihojen hassu pituus, mutta käyttäjää ei näyttänyt häiritsevän. Ilmeisesti juhlatkin menivät mukavasti.

Kuva ei muuten ole oma ottamani, sillä kuten aiemmin kerroin, ei kuvan otolle ollut otollista hetkeä. Lapsosen äiskä kuitenkin muisti kuvatoiveeni ja räpsäisi muutaman otoksen takki päällä. Istuuhan tuo, vaikka kaulus ei vieläkään ole esimerkillinen.. Noh. Seuraavaan vaatteeseen sitten. Itse ohje oli mukavan aivotonta ja stressitöntä neulottavaa, jossei deadlinea oteta huomioon. Ehkä teen joskus uusiksikin. Lankana Vuorelman Veto, joka muuten toimi oikein mukavasti tällaiseen vaatteeseen. Vielä tuota olisi kerä pinkkiä ja vajaa puolikas kerä valkoista. Raidat siintävät taas horisontissa..

Tammikuu

Täällä ollaan vieläkin! Tosin kovin paljon valmista ei ole näyttää.

Lupasin itselleni vähän, että en ostaisi lankoja niin kovasti tänä vuonna. Kuten arvata saattaa, ostin lankoja jo heti tässä kuussa.

Nämä Dropsin Alpacat menevät siskoni hattuun. Selkeä suunnitelma näissä siis! Wellerismit sen sijaan kuuluvat pitkäaikaisempaan projektiin, opiskelu kun kiinnostaisi taas .

Nämä kävin nappaamassa menneellä viikolla Titityyn hyllystä. Näistä piti tulla hanskat, mutta katsotaan nyt mitä näistä vielä muotoutuu. Kauluri ehkä.

On jotenkin käsittämätöntä että en ole saanut mitään valmiiksi. Still light on jo kylkiluiden alla ja muutamat sukat odottavat inspistä. Tilkkupeittoon pitäisi pikaisesti saada tehtyä paloja ja siskon hattu odottaa tekijäänsä. Huoh. Kyllä tässä kiire tulee kaiken kanssa.

Mutta joo, kyllä täällä vielä olen. Ja neulon. Ja teen silmukkamerkkejä. Tämmöisiäkin: