sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

How I met your mother -maratooni

Juhannuksesta alkaen olen katsonut aivan liikaa Netflixiä. En kuitenkaan osaa enää katsoa oikein mitään televisiosta ilman neulomista, joten tässä viikon aikana on tullut neulottua yhtä sun toista.

Jep. Ne sattuvat silmiin. Ei ehkä ihan noin paljon, mutta silti.

Ehkä myös matto sattuu silmiin näissä kuvissa. Täällä etelässä on satanut koko päivän ja valtava pilvimassa on tukkinut taivaan, joten kuvia jouduttiin muokkaamaan jonkin verran. Tosin värin on aika lähellä aitoa.

Kerä Mondial Merinos Extraa löysi tiensä kotiini veljeni kautta, joka kävi koulumatkalla keväällä. Jotenkin lämpenin langalle ja harkitsin pitkään mitä kaikkea väristä olisi voinut tehdä. Päädyin kuitenkin sukkiin. Ensin ajattelin myydä nämä, mutta katsotaan päätyvätkö ne nyt kuitenkin omiin jalkoihin. Jotain kiehtovaa näissä on. Näitä on neulottu riparilla, sairaalassa ja erinäisissä muissa paikoissa, ja ne valmistuivat lopulta juhannuksen loppumetreillä.

Seuraavaksi puikoille pääsivät nämä. Omistan kuitenkin vain yhden kerän Frog Treen Pediboo -lankaa ja kuten arvata saattaa, toinen sukka jäi hieman kesken langan loputtua. Tiesin tämän todennäköiseksi vaihtoehdoksi, mutta en omista tällä hetkellä muuta tiukkakierteistä lankaa, joten yritän kovasti kerjätä jostakin pientä nöttöstä saadakseni nämä valmiiksi. Ärsytys on kova, sillä lanka on i-ha-naa! Mutta näihin palaamme kunhan saan tiukkakierteistä, oranssiin sopivaa lankaa käsiini.

Nämä aloitin tänään. Juhannuksena aloittamani How I met you mother -maratooni on jo kahdeksannessa kaudessa ja alan olla epätoivoinen tuon oman varastoni kanssa. Onneksi jämälangat huutelevat aina välillä päästä puikoille. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Katsotaan riittääkö lanka sellaisiin sukkiin jotka itse haluaisin. Ihkuraitasukat kun tekivät viimeisen reissunsa leirillä. En jaksanut enää paikata sukkia, kun neljäs reikä lähes samassa kohdassa sai pohjan tuntumaan ikävältä jalkojen alla.

Muutama päivä vielä ja saan tietää olenko syksyllä yliopiston kirjoilla vai aloitanko jotain aivan muuta. Siitä lisää tuonnempana.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ihan tavallinen juhannus

Olipa kerran ihan tavallinen juhannusviikko. Ihan tavallisella viikolla tehtiin paljon tavallisia asioita. Ja sen seurauksena sain valmiiksi ihan tavalliset sukat.

Siinä ne nyt ovat. Juuri sopivan mittaiset ja juuri sopivan kokoiset sukat. Ihan tavalliset. Ja niin ihanat.

Ihan tavallisia asioita ei tehty, kävimme nimittäin miehen kanssa perjantaina viiden tunnin sairaalapäivystyksessä. Näyttää siltä että terveyskeskuksen takaisinsoitto pelaa sen verran surkeasti, että jouduimme hipsimään sairaalaan asti. Onneksi kyse oli lopulta pienemmästä vaivasta kuin pelkäsimme, mutta lääkäri totesi käynnin silti erittäin aiheelliseksi. Odotushuoneessa tavalliset sukat neuloutuivat loppuun ja sain jatkettua niitä kirkkaamman värisiä yksilöitä jotka aloitin leirillä.

Nämä taas ovat jo vanhempaa perua. Regian sukkalanka senkun kestää. Yhden reiän olen näistä paikannut, eikä lisäongelmia ole tullut. Ihkusukat sen sijaan lensivät roskiin asti, koska paikkaamisesta huolimatta niihin tuli aina vain uusia reikiä. Taitaa olla niin, että luotan jatkossakin näihin himpun verran halvempiin sukkalankoihin kun haluan käyttöön soveltuvia sukkia. Näiden sukkien kanssa kun on kuitenkin vietetty leirielämää, ne ovat kulkeneet kengän sisällä lämmikkeenä ja on niillä taidettu ihan ulkosallakin juosta. Silti ne kestävät. Tykkään!


Eilen oli sateinen päivä. Nautimme silti kesästä. Hankimme melkoisen punaiset
matot lämmittämään jalkoja parvekkeelle, raahasimme peiton mukaan ja joimme teetä. Ihana kesäilta.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Aina ei mee niinku Strömsössä..

Ripari ei mennyt neulomisen kannalta ihan putkeen. Mutta eipä se neulominen ollutkaan se ykkösjuttu.

Lähdin leirille muutaman viikon varoitusajalla ja se näkyi valmisteluissa. Nappasin aamulla ennen bussiin juoksua ensimmäisen kerän jonka sain käsiini ja puikot jotka suunnilleen osuivat suosituksiin. Purkuun meni että hurahti. Aion silti tehdä tästä sukat. Täytyy vain katsoa uudelleen silmukkamäärät ja puikot.

Niin. Ja sain koulupaikan. Yliopistohaut vielä odotuttavat itseään, mutta amispuolelta nappasin käsityötä vaativan paikan. Toivon silti että yliopistonkin ovet aukenisivat koska se sopisi tämän hetken tilanteeseen paremmin, voisin esimerkiksi tehdä töitä samaan aikaan. Tosin se amispuolen paikka kiinnostaa ihan tekemisen takia, ja jatkopaikkojen. Joka tapauksessa iloitsen. Pääsen opiskelemaan työtä jonka konkretia innostaa. Voi olla että valitsen amiksen siis joka tapauksessa. Argh. Valintoja.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Operaatio ihan tavalliset sukat

Otsikko kuulostaa Kokoomuksen vaalilauseelta, mutta ei hätää, postaus ei ole poliittinen.

 Kävin eilen pääsykokeissa, kahden kokeen verran vieläpä. Olen puoli vuotta yrittänyt on/off-tyyppisesti lukea kahta laajaa aineistoa ja valmistautua. Kotimme seinät olivat täynnä erilaisia muistilappuja ja kirjat seilasivat mukana repussa vähän kaikkialle. Eilinen alkoi liian aikaisella kotoalähdöllä, jolle naureskelin tajuttuani sen bussissa. Mutta oli aikaa aamiaiselle.

 Ensimmäisen kokeen jälkeen olo oli huomattavasti helpompi. Kysymykset eivät olleet mahdottomia, vaikken täysiä pistemääriä varmasti saanutkaan. Lounaan virkaa toimitti kyseisen kuvan annos, jonka söin odotellessani toisen kokeen alkua.

Olin ainoa neuloja, ainakin odotushetkellä ennen toisen kokeen alkua. Operaatio ihan tavalliset sukat on päässyt ensimmäisen kantapään yli. Lankana on Colourmartin jonkin sortin merinoa, jonka sain aikoinaan kaverilta kitaransoitto-opetuspalkaksi. Sitä on ihanaa neuloa. Ja koska jännitys oli käsiin asti tunnettavissa, neulominen oli oikein rentouttava toimenpide.

Toisen kokeen kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta ainakin yritin. Läpipääsyyn vaaditaan tietty pistemäärä, joten en odottele paikkaa tuon kokeen tuloksena. Vielä yhdet kokeet pitäisi käydä perjantaina ja toivottavasti joku näistä kevään kokeista tuottaisi opiskelupaikan. Tämänhetkinen työ on ihan mukavaa ja antoisaa, mutta opiskelu ja alanvaihto mahdollisuutena houkuttaa huomattavasti enemmän. Operaatio ihan tavalliset villasukat seuraa kuitenkin mukana myös perjantaina, ehkä silloin sukalla on jo kaverikin!