Helleviikkojen loistoidea

Varasin ajan kudonta-asemalle. Ajattelin, että kesällä olisi hienoa oppia tekemään matto. Kun nyt kerrankin on aikaa.

Tänään sitten tein mattoa vaatimattomat yhdeksän tuntia. Käsivarret huutavat tuskasta ja molemmissa kämmenissä on rakkoja. Ilma ei kulje asemalla eikä kotona mihinkään suuntaan. Ja aamulla pitäisi taas herätä aikaisin tekemään, sillä ei sitä mattoa tule valmiiksi jollei sitä tee. Eikä puiden käyttö ilmaista kuitenkaan ole (vaikkakin suhteellisen halpaa kun miettii mitä kaikkea sillä saa, ohjaaja on nimittäin kovin kätevä kun ei itse tarvitse loimea laittaa).

Vaikka on infernaalisen kuuma ja vaikka joka paikkaa särkee. ymmärrän vallan hyvin miksi maton kutominen on niin mukavaa. Työ etenee joutuisasti (varsinkin kun tajuaa ne pienet jutut) ja homma on suhteellisen mutkatonta helpoimmillaan. Samalla voi kuunnella äänikirjoja tai jutella toisen kutojan kanssa. Tykkään.

Mietinkin, että olisikohan minusta tullut ihan kelpo maatilan emäntä entisaikaan. Ainakin hallitsen muutamat perustaidot. Noh, jos jääkausi yllättää, olen valmistautunut. Ei tule kylmä ensi talvena sitten millään. Tosin se saattaa johtua myös siitä että kolmelta aamuyöllä kämppämme hohkaa lähes kolmessakymmenessä asteessa. Argh.