keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Kaikissa blogeissa tunnutaan tähän aikaan vuodesta tehtävän kollaaseja ja itsetutkiskelua. Itse päätin nostaa muutamia tämän vuoden erilaisia huippukohtia esiin.


Vuoden kiinnostavin neulottava


Out of Gas. Tuo huivi jonka kanssa tuli kiire. Ja joka ilostutti uutta ylioppilasta.

Malli on mukava ja stressitön neulottava, ja sitä voi suurentaa ta pienentää oman fiiliksen ja langankulutuksen mukaan. Toiveissa olisi tehdä itsellekin tuommoinen, mutta vielä paljon isompi.


Vuoden lanka

 Tämä oli hankala kategoria. Siksi voittajiakin löytyi useita.

Tuo silmiin sattuvan keltainen merino-akryylisekoite oli omalla tavallaan vuoden huippuja. Sen kanssa taisteltiin ja voittokin tuli, ja sukat adoptoi kesän lopulla käly maksuksi kirppisvarauksesta. Monet olisivat sukat tästä langasta halunneet, mutta lopulta lanka riitti tasan yhteen pariin. Neulottavanakin ihan ok, kun miettii akryylin määrää.

Veto pääsee myös tähän kategoriaan voittajana. Hinta-laatu oli kohdallaan, värit juuri oikeat ja neuletuntuma ihana. Mitä sitä peruslangalta muuta voi odottaa? Tulisipa joku ja tekisi tällaista laatua myös markettilankoihin, ostaisin saman tien.

Kolmantena voittajana nostan kategoriaan jämälangat. Tavoitteeni vuodelle 2014 oli vähentää oman varaston kokoa ja onnistuin siinä sekä myymällä että neulomalla. Kovin paljon ostoksia tälle vuodelle ei ole kertynyt, siitä kertoo jo lankavaraston tiivistyminen kahteen laatikkoon kolmen ja puolen laatikon sijaan. Tiesin, että olemme jossakin vaiheessa muuttamassa tästä asunnosta, joten olen pyrkinyt vuoden aikana pienentämään kaikenlaisia varastoja ja myynyt eteenpäin minulle puhumatonta materiaalia. Kirpputoreilla olen tavannut monia mukavia ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua vähän kaikenlaista. Sekin on ollut hieno sivutuote tässä projektissa.



Vuoden käyttökelpoisin käsityö

Kyllä. Sukat. Ei tosin kovin yllättävä veto tämän blogin puolella.

Harmittelen vieläkin Vuorelman konkurssia, rakastuin tähän lankaan aivan liian myöhään. Peruskäytössä sukat ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka näillä on vaelleltu yliopiston käytävillä, istuttu jalat ristissä penkeillä, sairasteltu peiton alla ja neulottu sohvalla joululahjoja. Ihanat ne ovat, omat luottosukat.


Vuoden kovatöisin käsityö

Vaikka en tehnyt tätä yksin (enkä edes kokonaan tänä vuonna), oli Häälahja kaikkein kovatöisin projekti kuluneena vuonna. Yhdessä vaiheessa se oli vallannut koko olohuoneemme lattian ja mies joutui pomppimaan sen yli ja ohi samalla kun virkkasin ruutuja kiinni toisiinsa. Hääpari kuitenkin piti luomuksestamme ja samalla sain ilon tutustua muutamiin uusiin ihmisiin. Melkoinen projekti!


Vuoden uusi taito

Taitotasoni nousi monessa asiassa, mutta vuoden uusi taito on ehdottomasti maton kutominen. Vaikka matosta ei tullut täydellistä, se palvelee käytössä hyvin ja pääsee varmasti uuteenkin kotiimme tammikuussa. Toki mattoon liittyy myös tarina siitä, miten minusta tuli kummi kolmannen kerran. Kaiken kaikkiaan kiintoisa projekti, jossa todella ymmärsin kierrätetyn materiaalin potentiaalin.


Vuoden iloinen yllätys

Vuoden iloisimman yllätyksen tarjosi Puffala, jonka kanssa sain ilon tehdä töitä joulukuun loppupuolella. Sain kasvot useille nettitutuille ja kävin monen monta kiintoisaa keskustelua samalla kun sain promota Puffalan tuotteita. Toki oman osansa hommaa toi ihanien lankojen tuijottelu ja niiden osittainen kotiutus joulutorilta. Sosiaalisena persoonana nautin tuollaisista hetkistä, jolloin voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada kohtaamisista paljon. Myös myyjien yhteisö oli kiinnostava, erilainen kuin olin osannut odottaa. Sekin iloinen yllätys.

Täytyykin muuten jossain välissä näyttää kotiuttamani langat. Ihania!


Vuoden onnistuminen

Yliopistoon pääsy oli ehdottomasti tämän vuoden kirkkain onnistuminen. Sen kohdalla tein eniten töitä ja onnistuin. Vaikka pääsin sisälle hieman rimaa hipoen, olen onnistunut kovalla työllä kiitettäviin kurssiarvosanoihin. Luennoilla olen saanut myös neuloa, mikä on kovasti helpottanut kuuntelemista ja oppimista. Toivon että motivaationi tästä vain kasvaa, sillä aiheiden puolesta pääaineeni on oikea aarreaitta. Jotain kertoo motivaatiostani myös se, että odottelen jo tässä vaiheessa innolla sitä kun pääsen taas luennoille ja oppimaan.

Muita vuoden onnistumisia ovat oma silmukkamerkkini, joita sain olla myymässä. Palaute niistä on ollut kovin positiivista, joten jatkan niiden tekemistä varmaankin vielä ensi vuoden Etsyn kautta. Sitten täytyy katsoa miten veropoliittiset muutokset vaikuttavat kansainvälisen paikan toimintaan. Tällöin voisin uskoa, että myynti loppuu, sillä tuloni merkeistä eivät ole koskaan olleet suuria. Teen niitä ilosta ja pyrin pitämään hinnat kuluttajaystävällisellä tasolla. Mutta katsotaan.

Kolmantena onnistumisena voisin vielä mainita tämän blogin. Elämäni on vuoden aikana kääntynyt aivan päälaelleen ja onkin ihme, että olen saanut edes muutaman kirjoituksen valmiiksi tänä vuonna. Jokainen merkintä on siis ollut onnistuminen. Kiitos että olet jaksanut käydä ne lukemassa.


Millainen on sinun vuoden 2014 listasi?


perjantai 26. joulukuuta 2014

Operaatio joululahjat osa 3: Aurinkosukat

Siskolleni pyrin täksi jouluksi neulomaan kahdet sukat. Toiset tein jo kesällä ja nyt oli näitten vuoro.

Alunperin idea lähti jämäkerien tuhoamisesta, mutta hyvin pian jouduin etsimään lisää tuota pehmeää, valkoista lankaa. Olen siitä unisukat tehnyt samaiselle siskolle aikoinaan ja jämistä raidoitin näiden sukkien varren. Keltainen on Siljaa, jonka kohdalla ihmettelen aina riittävyyttä. Tällä kertaa keltaista jäi vain pieni jämäkerä, joka päässee kälyni sukkien raidoiksi, kunhan joskus sovimme värityksestä.

Näiden kohdalla valmistuminen tapahtui muutamissa päivissä. Otin nämä mukaan aamukiireessä töihin ja hiljaisina arkiaamuina neuloin sukat valmiiksi. Mukava projekti, johon olen tyytyväinen.

 Kävi meillä ennen joulua myös niin, että 3D-tulostin lauloi muutamat piparimuotit. Niillä sitten muotoiltiin sukulaisille herkkuja, jokaisen oman tärkeän jutun innoittamana.

Kaikkea sitä tekeekin jouluisin!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Operaatio joululahjat osa 2: Jäinen joki

Olen tullut varovaiseksi neuloessani hieman tuntemattomammille ihmisille. Lankoni avovaimon joululahjaa varten teinkin alustavia kyselyitä langan väristä ja sukkien koostumuksesta, toki jalan kokoa unohtamatta.

Langaksi valikoitui ihana Puffalan Perus-puffa, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Vaikka kuinka mietin ja pohdin, tein nilkasta hieman liian pitkät, ja jouduin turvautumaan jämälankakerään sukkien valmiiksisaattamiseen. Kolmosen puikoilla valmista tuli nopeasti.

Tämä on nyt toinen Kalajoki-sukkien kokeiluni, enkä vieläkään ymmärrä miksen pidä kuviosta. Lanka oli ihanaa, väri oli ihana, työ eteni nopeasti, mutta. Kuviota en voinut jättää kesken ja Netflixin tuijottelu vei aina väärälle riville. Toisaalta kuvio oli liiankin helppo ja kyllästyin.

En nyt vaan osaa sanoa lopulta sitä syytä miksi tämä aina tökkii. Ehkä tämä kuvio nyt vaan ei ole minua varten, vaikka kaunis lopputulos onkin.

torstai 18. joulukuuta 2014

PopupILOn joulutori

Puffalan Tiina kyseli kesällä, josko pk-seutulaisia kiinnostaisi autella joulukuussa myyntihommissa. Ilmoittauduin mukaan, ja viime torstaista asti olen käynyt Helsingin Makkaratalolla PopupILOn joulutorilla myymässä Puffalan tuotteita. Pikku hiljaa myös asiakkaat ovat löytäneet paikalle, ja mikäs sen mukavampaa kuin myydä neulojille lankaa!

Neulojaksi lasken tässä myös itseni, nuo värit kun ovat kutsuneet sunnuntaista asti luokseen. Moni neuloja onkin ihastellut ja ostanut kotiinsa noita ilon tuojia. Samalla ollaan vaihdettu muutama sana. On ollut ilo nähdä nettituttuja livenä! Mielettömän siistiä. Nettiyhteisöt ovat antaneet minulle niin paljon vuosien varrella, että toivon jokaiselle samanlaista tukea arjessa. Yhteisöjen kautta olen käynyt mm. peliturnauksissa ulkomailla, löytänyt ystäviä ja saanut ihanan kummilapsen. Saati sitten kaikki se tieto ja taito, jonka olen omaksunut muiden kautta.

Olen ihastellut myös myyjien yhteisöä tuolla torilla. Näin aloittelevan folkloristin näkökulmasta yhteisön tutkiminen on toki aina kiintoisaa, mutta samalla olen yllättynyt siitä yhteishengestä, joka myyjien kesken vallitsee. Se on ollut mukava kokemus. Eilen opetin viereiselle saippua- ja kynttiläkauppiaalle Instagramin käyttöä. Molemmat olimme toki tästä innoissamme. Kaikenlaista olen konkareilta oppinut ja monenlaisia keskusteluja käynyt. Vieressämme oleva, virolainen kundikin on osoittautunut erittäin hauskaksi seuraksi, kunhan löysimme ensin yhteisen kielen! Toriyhteisö on myös selkeästi sukupolvet ylittävä yhteisö, neulojiakin löytyy monesta eri ikäluokasta. Iltaisin on hauska hassutella yhdessä ja heittää huulta. Huumori yhdistää pitkän päivänkin jälkeen.

En tietenkään voinut muuten olla ostamatta saippuakauppiaan omia tuotteita. Nuo kuppikakkukynttilät kun vaan halusivat meille kotiin. Hetihän niitä oli testattava, ja siististi palaa! Meille kotiutui tavoista poiketen pinkki kynttilä. Kiva piristysruiske näin pimeyden keskellä.

Tervetuloa siis sanomaan moi jos eksyt Makkaratalolle! Joulutori on avoinna sunnuntaihin saakka, kaikenlaista jännää ja ihanaa on myynnissä myös muilla, vaikka toki lanka onkin mielettömän ihanaa. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan omaa fiilistelyä. Opiskelijalle mukavaa duunia, jossa tapaa mielettömän ihania ihmisiä. Suosittelen.

Jouluvaihto 2014

Ravelryssä vaihdettiin taas paketteja. Pitkästä aikaa littyin joukkoon minäkin. Budjetilla 25e + postit oltiin liikkeellä ja totesin, että kyllä sen verran minultakin irtoaa tähän hommaan.

En tietenkään jaksanut odottaa oman pakettini avaamista jouluaattoon, vaan kun paketti saapui postiin, pistin miehen hakemaan sen ja kotona avasin ääntä nopeammin ihanan yllätyksen.

Kaikkein ihaninta oli toki tuo lanka, Handun okran väristä merinoa. Lääh. Sävy on niin kaunis, harmi ettei tuo galaktinen puhelin sitä suostu tallentamaan kunnolla. Heijastin lähtee treenitakin hihaan ja teetäkin pääsin maistamaan tuossa pari iltaa sitten. Minua oli selkeästi ajateltu ja miten tuo lanka osuikaan ihan ytimeen! Tähän aikaan kun kaipaan juuri tuota kaunista keltaista. I-ha-naa!

Tällä hetkellä neulonnan saralla tapahtuu lähinnä joululahjaksi meneviä juttuja. Parit villasukat odottavat kuvauspäivää, eli sitä kun olen ylipäänsä kotona. Kappas kun tällä hetkellä olen vielä kahdessa työpaikassa. Mutta siitä lisää myöhemmin.