A hat for every season

Siinä se on, tämän syksyn ja alkutalven lempihattuni matkallamme viikko sitten. Valmiiksihan se tuli jo lokakuun puolella, mutta kukas nyt näitä päivämääriä muistaa..

Dropsin Karisma superwashina toimi moitteettomasti tässä pikatyössä (ravlink). Langat päätyivät minulle hieman yllättäen kun päätimme ystävän kanssa poiketa Menitalla Soukassa. Ystävä tarvitsi lankaa ja minä noh, en. Mutta ostin kuitenkin. Enkä kadu. Pipo on huippu! Kaulassa taasen on edelleen hyvässä kunnossa porskuttava, lemppariperushuivini vuodelta nakki ja makkara. Edelleen simppeli, lämmin ja monikäyttöinen. Ehkä yksi parhaista tekemistäni neuleista.

Tämän postauksen myötä toivotankin teille kaikille jäljelle jääneille lukijoilleni oikein riemullista loppuvuotta. Tämä syksy on ollut yksi elämäni raskaimmista ja se näkyy bloggaamisessa. Toivottavasti näemme kuitenkin vielä ensi vuonna!

Revontuli

Viime vuonna tähän aikaan olin töissä Puffalalla. Sain pitää ylläni ihanaa Revontuli-huivia, jonka tekijää en enää muista. Innostuin kuitenkin ideasta ja hankin muutaman alpakkaisen vyyhdin Baby-Puffaa projektia varten. Kuukaudet kuitenkin kuluivat enkä saanut mitään aikaiseksi.

Syksyn tullen kaipaus lämpimään ja kietoutumisvalmiiseen huiviin kuitenkin yltyi. Niinpä loin silmukat ja neuloin vauhdilla alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Lopputulos on kyllä mieluinen. Väri on kaunis, pinta on tasainen ja virheitäkin sattui vain muutama. Reikäkuvioonkin silmä on jo tottunut, ja voi elämä miten lämmin tämä huivi onkaan! Suorastaan täydellinen kietoutumiseen!

Puikkoina toimi vitosen kaapeli. Kuvio on helppo muistaa ja valmista tulee vauhdilla. Ymmärrän miksi neulojat ovat innostuneet tästä kuviosta ympäri maailman.

Kämmekkäitä syksyyn

Ilma ei ole vielä kylmennyt monenakaan päivänä pakkasen puolelle, mutta olen varustautunut siitä huolimatta jo ennakolta hyvin.

Tein itsekehrätystä ja hyvin marinoituneesta langasta itselleni kämmekkäät, jotka ovat osoittautuneet mukavan lämpimiksi. Lanka taisi olla ensimmäisiä kehräämiäni villoja, jotka sain mieheni sisarelta aikoinaan lahjaksi.

Muistikuvaa villan laadusta ei ole, mutta epäilen sen olevan BFL:ää. Langan epätasaisuus ei oikeastaan haitannut lopputuloksessa, sillä tiukka käsiala tasasi hieman pintaa. Puikot taisivat olla kolmoset.

Kun kämmekkäisiin päästiin, päätin samalla viimeistellä toukokuussa aloitetut, alpakkaiset samaiset. Äitini pyysi keväällä että tekisin hänelle pitkät kämmekkäät lämmittämään ranteita ja käsivarsia. Värillä ei kuulemma ollut väliä, joten toteutin nämä varastosta löytyneistä vaihtoehdoista. Sain ensimmäisen neulottua melko nopeaan tahtiin, mutta toisen kanssa tökki. Onneksi kurkin aika ajoin UFOjen laatikkoon. Nämä pääsevät äidin joululahjapakettiin. Samalla tuhosin melko monta metriä pieniä keriä alpakkalankaa. Ei huono sekään.